Saunavihdan voi tehdä itselleen juhannukseksi käden käänteessä

0
Valmis tekele on aina tekijänsä näköinen. Jos vihtoja meinaa tehdä talvea varten säilöön ja kuivumaan, kannattaa ne valmistaa viimeistään heinäkuun toisella viikolla.

Juhannustaikojen tekeminen, kokkojen polttaminen ja kesäherkkujen syöminen. Juhannuperinteitä on monenlaisia. Eräs vanhimmista perinteistä liittyy kuitenkin saunomiseen.

Kutsuipa pääosin koivusta tehtyjä tekeleitä vihdoiksi tai vastoiksi, on kuitenkin selvää, että historia niiden takana on pitkä. Jo keskiajan runoelmista löytyy viitteitä vihtoihin ja vastaavia tekeleitä käyttivät myös Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaat.

Vihtoja käytettiin myös ennen laajasti ympäri Euroopan, mutta nyt tapa on vakiintunut koskemaan lähinnä Suomea, Venäjää, Viroa ja Latviaa.

Saunavihtoja voi ostaa kaupoista tai niitä voi tilata valmiina. Niiden tekeminen ei kuitenkaan ole hankalaa, vaikka niin saattaisi etukäteen luulla. Kunhan raaka-aineet ovat kunnossa, menee tekemiseen aikaa vain alle kymmenen minuuttia.

Tapasin juhannusviikolla Untamalassa Mauri Taurénin, joka on tehnyt itse vihtoja siitä saakka, kun hän oli alakouluikäinen. Taurén on myös Untamalassa neljän kesän ajan opastanut vihtojen teossa erilaisissa tapahtumissa. Pääsin siis lähes mestarin oppiin valmistamaan oman saunavihtani juhannusta varten.

– Vaikka ei itse vihtaa käyttäisikään, voi sellaisen viedä saunaan tai sisätiloihin. Vastoista lähtee hyvä tuoksu. Minulla on sukujuuria Karjalassa ja olen tottunut käyttämään vastoja kesät talvet.

Mauri Taurén on tehnyt ensimmäiset vihtansa alakouluikäisenä. Taurénin mielestä tärkein asia vihtojen valmistamisessa on oikeanlaiset oksat, jotka kannattaa valita huolella.

Vihdan teko alkaa sopivien oksien etsimisellä. Niihin voi käyttää hies- tai rauduskoivun oksia, ja parhaiten sopivat haarakkaat oksat, joissa on runsaasti lehtiä. Rauduskoivun oksa on karheampi ja Taurén itse käyttää enemmän hieskoivua.

– Koivun latvasta ei missään nimessä saa ottaa oksia. Silloin koivu lakkaa kasvamasta, eikä vihdastakaan tule hyvää. Lisäksi pitää muistaa, että ilman lupaa ei saa kenenkään mailta puita hakea.

Perinteisen vihdan valmistaminen tehtiin minulle helpoksi, sillä Taurén oli etsinyt sopivia oksia jo valmiiksi. Ladoin vain niitä käteeni niin, että oksista lähtevät alimmat haarakkeet olivat samassa kohdassa. Tällöin vihtaan muodostuu sopiva käden paikka, josta on hyvä pitää kiinni. Ylimääräiset haarakkeet napattiin pois ja vietiin Ventolan kahvilan lähellä laiduntaville lampaille.

Oksista otetaan myös turhat rönsyt pois, jotta se näyttää siistiltä. Kun vihta istuu tekijän käteen hyvin, on aika sitoa oksat yhteen. Mitään tarkkoja määriä ei tekemisen aikana tarvitse laskea.

Taurénin otteista huomasi, että hän on elämänsä aikana sitonut muutaman vihdan. Hän otti käteensä joustavan oksan, kiepautti sen kasan ympärille ja pujotti oksan päät piiloon. Aikaa sitomiseen meni noin kymmenen sekuntia.

– Kyllä tällaisella punotulla oksalla saa viimeistellyn jäljen. Kumilenkkiäkin voi käyttää, mutta se on vähän laiskoille ihmisille tarkoitettu. Olen nähnyt joidenkin käyttävän myös nippusiteitä. Silloin ei parane kovin kovaa vihtaa heilutella, ettei satuta itseään.

Solmi vihdan millä tavalla tahansa, on vihtoja yhtä monta kuin niiden tekijääkin. Lopuksi vihdan voi viimeistellä pätkimällä oksat yhtä pitkiksi. Koivun lisäksi joukkoon voi ujuttaa myös muun muassa katajan oksia.

– Kun itse tekee, näkee vastassa oman persoonansa. Kaupassakin myydään vastoja, mutta eivät ne tunnu samalta. Nykyäänhän vastojen lisäksi myös kiukaalle voi laittaa kaikenlaisia kukkia tai tuoksuja. Maku – ja saunaelämyksiä on monenlaisia.

Oma persoonani tuli esiin valmista vihtaa tuijotellessa. Oksat olivat vähän vinossa, eikä lopputulos ollut välttämättä täydellinen. Siinä se nyt kuitenin oli, ensimmäinen itse tehty vihtani. Tekemisen helppous yllätti, sillä ennen aloittamista hikikarpalot viipyivät otsallani ja kädet tärisivät jännityksestä.

 

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän