”Suljen ihanan soittorasian, kierrän lauluni kippuraan” – Lastenhoitaja Erja Laine ehti työskennellä päiväkodissa 40 vuotta ennen kuin jäi eläkkeelle

0
Lastenhoitaja Erja Laine pääsi ohjaamaan musiikkihetken koko päiväkodille. Tuokio piti sisällään myös lasten Erjalle

Tuttu laulu päättää lastenhoitaja Erja Laineen koko Pähkinäpensaan väelle pitämän laulu- ja leikkituokion. Laine on saanut koko aamupäivän nauttia häntä varten suunnitelluista juhlallisuuksista.

Ne alkoivat, kun varhaiskasvatusjohtaja Taija Jalonen nouti päivänsankarin ilmapalloin koristellulla amerikanraudalla kotoa. Päiväkodilla odotti lasten ja aikuisten muodostama kunniakuja. Liikuttunut Laine tervehti taputtavia lapsia. Parin yhteislaulun jälkeen Laineen kunniaksi nostettiin lippu salkoon.

Klassinen urheilukysymys kesken juhlahumun saa Laineen herkistymään.

– En osaa sanoa, miltä tuntuu. Vähän haikealta. Se on varmaan ensimmäinen tunne, hän sanoo.

Eläkkeelle siirtymiseen Laine on kuitenkin valmistautunut vähitellen. Hän on ollut jo viisi vuotta osa-aikaeläkkeellä, joten mitään äkkiseisausta ei eläkkeelle jääminen tuonut.

– Olen ollut kaksi viikkoa töissä ja kaksi kotona. Olen siis harjoitellut tätä töistä pois olemista, hän naurahtaa ja lisää, että hänellä meni vuosi tottuessa siihen, että töissä ollaan vain osittain.

Kesken juttutuokion paikalle ilmestyy nuori mies, jolla on Laineelle lahja.

– Ilmari, ihanaa. Kiitos. Kerro äidille ja isälle terveisiä, hän sanoo vastaanottaessaan muistamista.

 

– Ilmarin isä on ollut ensimmäisiä hoitolapsiani 40 vuotta sitten, hän lisää.

Ilmari ja hänen isänsä eivät suinkaan ole ainoita, joiden perhettä Laine on hoitanut useammassa sukupolvessa. Eräästä perheestä Laine on hoitanut äitiä tämän ollessa lapsi ja tämän nyt jo 17-vuotiasta tytärtä.

– Erään kerran eräs isoäiti kysyi lastenlasta hakiessaan, että vieläkö sinä olet täällä. Olin hoitanut myös hänen poikaansa. Se oli häkellyttävä tilanne. En koskaan ajattele, miten vanha olen. Ehkä tämä työkin pitää nuorena, 65-vuotias Laine pohtii.

40 vuotta on pitänyt sisällään monenlaista muutosta ja ajanjaksoa, kuten 90-luvun lama ja tietotekniikan tulo myös varhaiskasvatukseen.

Päiväkodin nimi on vaihtunut Varppeen päiväkodista Pähkinäpensaan päiväkotiin ja osoitekin on muuttunut useampaan kertaan.

Kun Laine aloitti, ei ollut kuin yksi lastenhoitajan virka.

– Silloin oli päiväkotiapulaisia. Virkani oli alle 5-vuotiaiden ryhmässä. Silloin ei ollutkaan ihan näitä pieniä. Tein todella pitkään siinä ryhmässä töitä. Muistaakseni lapsia oli parhaimmillaan 26, kun Pupula perustettiin. Pienten ryhmälle oli iso tarve.

Laine siirtyi omasta tahdostaan Pupujen ryhmään ja työskenteli pitkään ihan pikkuisten parissa.

– Lamavuosina henkilökuntaa minimissään seitsemän, nyt meitä on 30. Ryhmiä oli silloin vain kaksi.

Silloinen Varppeen päiväkoti oli tuolloin Laitilan ainoa päiväkoti, joten hoidossa olleiden lasten määrä oli nykyiseen verrattuna hyvin matala.

Laine on huomannut muutoksen myös päiväkodin ja perheiden välisessä suhteessa. Kun hän aloitti, päiväkodin ja kodin välinen yhteistyö ja yhteydenpito oli vähäisempää.

Lasten yksilöllinen huomioiminen on tullut osaksi päiväkotitoimintaa viime vuosina. Jokaiselle lapselle laaditaan varhaiskasvatussuunnitelma ja vanhemmat ovat hyvin tietoisia siitä, mitä päiväkodissa tehdään.

– Vaikka sanotaan, ettei lapsiperheitä ymmärretä, minusta lapsia ymmärretään hyvin. Silloin kun aloitin, lapsilla oli erilainen suhde vanhempiinsa ja muihin aikuisiin. Kun perhe valitsi päiväkotihoidon, he hyväksyivät sen, että siellä on tietynlainen hoito, eikä kukaan sitä kyseenalaistanut. Nykyään pyritään ottamaan jokaisen perheen toiveet huomioon, vaikkei niitä välttämättä pystytä toteuttamaan.

40 vuotta missä tahansa työssä pitää sisällään ylä- ja alamäkiä. Laineen mukaan hänelle parhain kiitos työstä on lasten osoittama kiintymys ja luottamus.

– Se on kaikkein suurin kiitos, kun lapsi sanoo sinulle, että tykkään sinusta tai että olet kiva. Tai jos lapsi tulee halaamaan tai haluaa syliin. Silloin olen voittanut lapsen luottamuksen.

Laineen mukaan lapselle pitäisi pyrkiä luomaa turvallinen ilmapiiri silloin kun tämä aloittaa päiväkodissa

– Se on minusta se tärkein. Silloin lapsen on hyvä olla, kun hänellä on se turva ja aikuinen, joka hänestä välittää.

Laineen mukaan työyhteisön merkitys korostui entisestään korona-aikana, kun ei tavannut juuri muita ihmisiä.

– Se on ollut henkireikä, kun ei ole tullut käytyä muualla kuin töissä.

Hän korostaa työtiimin merkitystä myös lasten näkökulmassa. Jos työtovereiden kesken syntyy klikkejä, ne näkyvät myös lapsille.

– Lapset vaistoavat sen. Parempi niin, että nauretaan ja ollaan hassuja, vaikka olisikin vähän raskasta. Silloin lapset näkevät, että aikuiset pelaavat yhteen.

Muiston mukavan taskuun taputan, siihen saakka kun tavataan. Perinteinen muskarin päätöslaulu päättelee myös Laineen vetämän viimeisen musiikkihetken.

Vaan lieneekö tämä viimeinen kuitenkaan?

– Olen minä luvannut, että minulle saa soittaa, jos tulee tarvetta, Laine paljastaa.