Suvivirsi herkistää edelleen – Parasta opettajan työssä on lasten oppimisen riemu

0
Sirpa Lamminen esitteli kirpputorin uutta kirjastohuonetta. Kuinkas ollakaan, hänen käsiinsä osui vanha aapinen.

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen, lauletaan lauantaina kouluissa. Hetki on tuonut 37-vuotisen työuran Kodisjoen koulussa luokanopettajana tehneelle Sirpa Lammiselle kyyneliä silmiin joka kevät.

Eikä tämä kevät liene poikkeus, vaikka ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin Lamminen ei ole paikan päällä todistamassa koululaisten kesäloman alkamisen riemua. Hän jäi eläkkeelle elokuussa. Kevätjuhlan iloon sekoittuu aina myös haikeutta, kun vanhimmat ikäluokat jättävät jäähyväisiä opinahjoonsa.

Lappilainen Lamminen kertoo rakastuneensa täysin siemauksin Kodisjoen kotoisaan yhteisöön.

– Vuonna 1984 aloitin uimakoulun opettajana. Polkupyörällä ajoin Lapista Kodisjoelle, kun autoa ei ollut. Sitten illalla vielä lentopallotreeneihin, hän muistelee alkuaikoja noin 500 asukkaan silloisesta kunnassa, nykyisessä Rauman kylässä.

Sirpa Lamminen pelasi lentopalloa ykkössarjassa eli lajin toiseksi korkeimmalla tasolla. Valmennusta hänellä on takanaan yli 30 vuotta. Lammisen mukaan opetustyökin on joukkuepeliä.

– Pienen koulun ihana ilmapiiri ja yhteenpuhaltaminen on huikea juttu, viime elokuussa eläkkeelle jäänyt Sirpa Lamminen sanoo.

Lamminen opetti koko työuransa ensimmäisiä luokkia, paitsi liikuntaa ja käsitöitä kaikille alakoululaisille. Viimeiset työvuodet hän työskenteli koulun rehtorina. Muuallekin opettajaksi pyydettiin, mutta Sirpa viihtyi Kodisjoen koulussa.

– Kodisjoella on ollut aina ihania lapsia. Työkaverit ovat olleet huipputyyppejä, jotka ovat ystäviä jälkeenkin päin.

Parasta opettajan työssä ovat olleet ne hetket, kun lapsi löytää jotain uutta: oppii lukemaan, ymmärtää laskun tai huomaa ensimmäisen mustikan.

Raskaimmaksi kokemukseksi uraltaan Lamminen nostaa korona-ajan. Alkuun oli paljon epätietoisuutta. Lamminen rehtorina kantoi suurta vastuuta. Kodisjoelta hän tunsi koululaisten vanhemmat ja isovanhemmatkin.

– Tuli huoli koko kylästä, hän sanoo.

Vuosikymmenien aikana opettajan työ on Lammisen mukaan muuttunut paljon.

– Tietokoneet ovat muuttaneet maailmaa paljon. Myös opettajien työmäärä on noussut huimasti.

Oppilaille hän on pyrkinyt aina tuomaan esiin elämän tosiasioita.

– Lahjakkaidenkin täytyy tehdä työtä, jotta pääsee tavoitteeseensa.

Lammisen mukaan Kodisjoen koulussa on vuosikymmeniä ollut keskimäärin alle kymmenen oppilasta per vuosiluokka. Vuonna 2019 koulu oli ensimmäistä kertaa lakkautusuhan alla, mutta koulu ja kylä onnistuivat vakuuttamaan päättäjille, että koululaisia riittää ja koulu on hyvässä kunnossa. Sen jälkeen lakkauttamisesta ei ole puhuttu.

– Joka kerta täytyy ajatella sen pienimmän, kauimpaa tulevan oppilaan parasta. Pienille on tosi tärkeää, että koulu on tuttu ja turvallinen.

Kävijöitä niin Laitilasta kuin Muoniosta ja Japanista



Laitilalaisille Sirpa Lamminen on tuttu Jus-Sin kirppikseltä, jota hän pitää miehensä Juhan kanssa. Kirppiksen nimi Jus-Si on yhdistelmä Juhan lempinimestä ja Sirpasta.

Erityisesti Sirpaa viehättää kirpputorin pitämisessä se, että tavarat saavat uuden elämän.

– Kierrätyksen arvostus on noussut, Sirpa Lamminen kiittelee.

Talon kyljessä on jo pitkään ollut kyltti, että kiinteistö on myynnissä.

– Toivomme, että joku jatkaisi tätä. Voisimme auttaa alkuun.

Pilkingtonilla työskennellyt Juha siirtyi kirpputoriyrittäjäksi vajaa kymmenen vuotta sitten. Nyt Juha ja Sirpa ovat eläkkeellä.

– Kirppiksen pitämistä olemme jatkaneet harrastuspohjalta, Sirpa kertoo.

Lammisten harrastamista voi pitää menestyksekkäänä.

– Joka viikonloppu täällä käy joku, joka kertoo tulleensa ensimmäistä kertaa, mutta ei varmasti viimeistä.

Ilta-Sanomat valitsi Lammisten kirpputorin Suomen kiinnostavimpien kirpputorien listalleen viime kesänä. Yhteydenottoja Sirpa Lamminen saa niin Muoniosta kuin Japanista ihmisiltä, jotka haluavat vierailla heidän kirppiksellään.

Lammiset ovat kunnostaneet taloa ahkerasti. Viimeksi yhteen huoneeseen tehtiin kirjasto.

– Saan olla sisustusarkkitehti joka päivä. Kun joku tavara menee, saan miettiä, mitä siihen seuraavaksi laitetaan.