Vaikeuksien kautta voittoon – Laitilan Lumikit kävelivät 40 kilometriä

0
Torstaipäivän kuumuus väsytti kävelijöitä entisestään.

Tinja Jalonen

Laitilan Lumikit suorittivat 25.–26. toukokuuta vihreän Nahkaliljan, jossa vaatimuksena oli 40 kilometrin kävely 8 kilon repun kanssa 24 tunnissa. Koitokseen lähti mukaan yhteensä kolmetoista 12–14 vuotiasta tyttöä.

Johtajina matkalla oli Miia Jalonen, Jorma Nurmi sekä Saana Saloma . Itse olin huoltotiimissä Tiina Nurmen kanssa.

Matka aloitettiin Laitilan torilta, jossa reput punnittiin. Tavaroita vähän siirreltiin repusta toiseen, sillä joissakin oli vain noin viisi kiloa lähtöpainoa.

Ennen liikkeelle lähtöä tunnelma oli jännittynyt.

– Odotan innolla. Tää on tosi hieno juttu, mutta hiukan jännittää, totesi Miia Jalonen.

– Hyvät on fiilikset. Vähän jännittää mut eihän tää ole kuin pikkunen lenkki, sanoo Elviira Uusikartano .

Keskiviikon reitti kulki Pirttikylän, Koveron, Haukan, Viikaisten, Koukkelan ja Kodjalan kautta Torren laavulle. Kävelyreitti oli suurimmaksi osaksi idyllisissä maalaismaisemissa peltojen ja metsien ympäröimillä hiekkateillä.

Ensimmäinen isompi pysähdys oli Koveron koululla, johon huoltotiimi toi välipalaa. Tarjolla oli sipsejä, juotavaa, banaania, urheilujuomaa, välipalakeksejä ja pähkinöitä.

Koverossa matkasta oli jo noin 10 kilometriä takana. Kävelijöiden mielestä ensimmäinen kymppi ei tuntunut juuri missään, ja hyvillä mielin jatkettiin eteenpäin.

Seuraava pidempi pysähdys oli lähellä Kauppilan umpipihaa. Reippaat kävelijät saapuivat paikalle kaiuttimesta musiikkia kuunnellen.

Hyvistä fiiliksistä huolimatta tytöt olivat jo melko väsyneitä, mutta pienien tsemppauksien jälkeen matka jatkui. Toiseen pysähdykseen mennessä takana oli jo 20 kilometriä. Onneksi proteiinivanukkaat piristivät.

Illan päätepysäkki oli Torren laavulla. Sinne tuli torilta matkaa 25 kilometriä. Laavulle tytöt saapuivat kaikkensa antaneina.

Tarjolla ollut makaronilaatikko maistui hyvin ja hymyjä alkoi taas näkyä. Kenkiä pois otettaessa kuului melkoista valitusta, kun jalkojen kipeyden alkoi pikkuhiljaa huomata.

Ruuan jälkeen osa tytöistä kömpi valmiiksi pystytettyihin telttoihin nukkumaan. Osa jäi laavuun yöksi. Nukkumaan päästiin noin kello kaksi yöllä.

Torstaiaamu aloitettiin ruisleipä- ja puurotankkauksella. Matkan viimeinen 15 kilometriä alkoi aamukymmenen maissa. Yksi partiolainen suoritti oranssin liljan, eli 20 kilometrin kävelyn.

Hän lähti torstaiaamuna johtaja Saana Saloman kanssa kävelemään Salon kylästä, tapasi muut Torren laavulla ja jatkoi loppumatkan yhdessä heidän kanssaan. Viimeinen pysähdyspaikka oli noin 5 kilometriä ennen Lehtoniemeä.

Siellä tarjolla oli tonnikalapastaa sekä jäätelöä. Tunnelma oli jo melko väsynyt, mutta eteenpäin jatkettiin silti.

– Oli kiva nähdä miten tytöt tsemppasivat toisiaan aina kun joku alkoi väsyä, kertoo huoltotiimissä ollut Tiina Nurmi.

Viimeiset kilometrit ennen Lehtoniemeä olivat tuskaisia. Iloinen rupattelu hiljeni ja jalat tuntuivat painavilta. Lehtoniemessä vietettiin Lumikkien kesäpäiviä, joten siellä olleet johtavat tulivat hurraamaan ja tekemään kunniakujan tytöille heidän saapuessaan rantaan.

Kesäpäivillä ohjelmassa oli uintia, saunomista, ja grillausta. Myös juhlallisuuksia oli, sillä Lumikit voittivat partioparaatissa ryhtikilpailun sekä Karelia-maljan ja sudenpenturyhmä Pikku Pandat voitti piirin Sudenpentukilpailun.

Koitoksen päätteeksi tunnelmat olivat jälleen hyvät ja tytöt saivat olla hyvin ylpeitä itsestään.

– Oletin että olisi ollut paljon rankempaa mut nyt on tosi hyvä fiilis, kertoo Aino Hiekka .

– Oli rankkaa ja kamalaa, mutta lähtisin uudestaankin, totesi puolestaan Ilona Mäkinen.

– Oli ihan superkiva reissu, vaikka nyt kaikki sattuu, mut oli kivaa kun päästiin kaikki yhdessä tekemään jotain, päättää Iida Hiekka.