Isoisän jalanjäljillä Kauppilan umpipihalla

0
Diane Montgomery (vas.), Jane Salo-Korpi, Cindy Salo ja May Pearson vierailivat ensimmäistä kertaa Suomessa ja Laitilassa yhdessä. He saivat tarinaansa lisää lukuja ja palaset loksahtelivat kohdilleen.

Juhannusviikolla Kauppilan umpipihalla vieraili arvovaltaisia vieraita. Jo pitkään matkaa suunnitellut sisaruskvartetti saapui Yhdysvalloista saakka tutustumaan lounaissuomalaiseen talonpoikaiskulttuuriin sen aidossa ympäristössä.

Täysin ilman syytä he eivät kuitenkaan piskuiseen Laitilaan eksyneet. Sisarusnelikon isoisä Juho Matinpoika Salonen nimittäin on asunut aikoinaan Kauppilassa ennen muuttoaan Yhdysvaltoihin.

Palaset alkoivat loksahdella kohdilleen, kun Diane Montgomery, May Pearson, Cindy Salo ja Jane Salo-Korby kuulivat lisää sukunsa historiasta. He myös pääsivät tapaamaan ensi kertaa sukulaisiaan, kuten museoaluetta esitelleen Outi Paukkion, jonka isoisoisä oli niin ikään Juho Matinpoika Salonen.

Paukkio kertoi lähetelleensä kirjeitä Dianen kanssa jo vuosikymmeniä sitten. Kirjeiden lähettäminen kuitenkin unohtui vuosiksi, kunnes koronan vallattua maailman kaksikko löysi jälleen toisensa. Siitä alkoi matkan suunnittelu, mikä huipentui tähän hetkeen.

– On erittäin hienoa saada teidät kaikki tänne. Tämä on tärkeä ja suuri päivä varmasti kaikille, Outi Paukkio iloitsi saaden nyökyttelyjä vastaukseksi.

Juho Matinpoika Salonen syntyi vuonna 1870. Hän sai yhteensä kahdeksan lasta kahden eri avioliiton aikana. Vierailijat ovat Juho Salosen lapsista nuorimmaisen, Leonardin lapsia. Leonard syntyi vuonna 1921, jolloin Juho Salonen oli jo 51-vuotias.

Salosen lapsista kaksi nuorinta syntyi Yhdysvalloissa. Salonen oli itse jo käynyt tutustumassa maahan  ennen kuin hän saattoi tuoda perheensä perässä.

Perheen matka Yhdysvaltoihin ei sujunut aivan mutkitta. Vaimolla ja lapsilla oli alun perin matkaliput Titanicille, mutta sairastumisen vuoksi he jättäytyivät laivasta. Perhe siis vältti niukasti Titanicin kohtaloksi koituneen neitsytmatkan 10. huhtikuuta 1912.

Uskomattoman tarinasta tekee myös se, että laiva, jolla perhe lopulta matkusti Yhdysvaltoihin, upposi sekin vain kaksi vuotta myöhemmin.

Perhe asettautui Minnesotan osavaltion itäiseen osaan pieneen Cloquetin kylään. Kyläyhteisöä kohtasi suuri suru, kun vuonna 1918 lähes kaikki kylän rakennukset paloivat ja useampi sata ihmistä menetti henkensä. Tuohon aikaan kylän väkiluku oli arvioiden mukaan lähes 5 000 henkeä.

Juho Salonen oli rakentanut perheen talon lisäksi muun muassa paikallisen kirkon saarnatuolit sekä muita taloja ja huonekaluja. Suuren palon jälkeen hän rakensi kotitalon uudelleen, ja tuossa talossa Diane, May, Cindy ja Jane viettivät lapsuutensa.

Kauppilan umpipihan suurimmassa talossakin saattaa olla Juho Salosen valmistamia huonekaluja, mutta aivan täysin niiden alkuperää ei ole pystytty vielä selvittämään. Paljon samaa kuitenkin löytyi, kun yhdysvaltalaisvieraat tunnistivat esimerkiksi kanteleen ja ryijyjä, joita heidänkin lapsuudenkodissaan oli.

– Täällä on hyvin pitkälti samanlaista esineistöä, jota meillä oli myös kotona Minnesotassa. Olen soittanut muun muassa samanlaista kanteletta, eikö se ollutkin tuon soittimen nimi, Cindy varmisti osoittaessaan pöydällä ollutta koristeellista soitinta.

Nykyään Jane asuu edelleen perheineen Cloquetissa, ja Mayn koti on vain muutamien kymmenien kilometrien päässä. Muut sisarukset asuvat Oklahoman ja Washingtonin osavaltioissa.

Pitkien etäisyyksien ja maailmaa järisyttäneen pandemian vuoksi nelikko ei nähnyt toisiaan pitkiin aikoihin ennen matkaa Suomeen. Suomessakin nelikosta oli aiemmin vieraillut vain Cindy, ja matkasta oli aikaa jo yli kaksikymmentä vuotta.

Terveysmurheista huolimatta koko porukka pääsi matkustamaan vihdoin Suomeen yhdessä. Kauppilan perinnemaisemaa ihastellessa ilmassa oli haikeutta ja hämmästystä, mutta ennen kaikkea iloa ja kiitollisuutta.

Ymmärrettävästikin oman suvun salojen selvittäminen, sukulaisten tapaaminen ja isoisän kotipaikan näkeminen saivat kyyneleet virtaamaan kaikkien poskilla.

– Oli hienoa päästä kokemaan tämä kaikkien siskojeni kanssa. Maailma on yllättävän pieni, kun sitä ajattelee. En voi vieläkään uskoa sitä, että täältä kaikki sai alkunsa, Diane päätti ennen kuin nelikko matkusti takaisin Naantaliin viettämään juhannusta.

Kauppilan umpipihalla voi palata 1600-luvulle

Kauppilan umpipiha on valtakunnallisestikin merkittävä nähtävyys. Se sijaitsee vain noin viiden kilometrin päässä keskustasta, Koukkelan kylässä kuivatun Koukkelanjärven rannalla. Umpipihassa on eri vuosisatojen rakennuksia aina 1600-luvulta 1900-luvun alkuun saakka. Vakituisesti Kauppilassa oli asutusta aina 1950-luvulle saakka.

Päärakennuksen ohella aluekokonaisuuteen kuuluvat muun muassa karjapihan navetat, rehuladot, riukuaidat sekä savusauna. Museon sisätiloista löytyy muun muassa vanhoja huonekaluja sekä pienoismalli koko alueesta.

Museon kokoelmiin kuuluu merkittävä määrä erilaisia käsitöitä, työkaluja, valjaita ja kärryjä. Lisäksi suuliin on kerätty vanhoja työvälineitä ja maatalouskoneita.

Museo on keskikesällä auki 14. elokuuta saakka tiistaista perjantaihin ja sunnuntaina kello 12–17 ja lauantaisin 12–16. Alueella järjestetään kesäisin erilaisia tapahtumia, ja 4H-yhdistyksen lampaat ilahduttavat tuttuun tapaan museokävijöitä.

Museon yhteydessä avoinna on myös kahvila, joka palvelee 8.7.–30.7. torstaista perjantaihin kello 12–17 ja lauantaisin 12–16. Kahvilarakennuksen yhteydessä sijaitsee myös esteettömät saniteettitilat.