Kauppilasta syntyy kiehtovia tarinoita – Museoassistentti Henriikka Kallio tekee selvitystä umpipihan näyttelyn uudistamiseksi

0
Museoassistentti Henriikka Kallio kertoo, miten riihessä on käytetty kiuasta tai kaminaa viljan kuivaamiseen.

Henriikka Kallio kävi ensimmäisen kerran Kauppilan umpipihassa viime kevättalvena, kun maassa oli vielä lunta. Folkloristiikkaa Turun yliopistossa opiskeleva nuori nainen oli hakenut Laitilaan museoassistentiksi tietämättä, minkälainen Kauppilan umpipiha on.

– Netistä olin katsellut, minkälaisia rakennuksia pihapiirissä on.

Nyt Kallio kulkee umpipihan poikki tottuneesti. Hän osaa kuvitella, miten miehet ovat poltelleet pihassa piippua ja harjanneet hevosia. Viikonloppuna on menty savusaunaan ja siellä parannettu vilut ja kolotukset.

Kauppilan umpipihan rakennuksista Kalliolle on käynyt rakkaimmaksi riihi.

– En osaa selittää miksi. Ehkä sen vuoksi, että olen lyönyt pääni sen hirteen ainakin kaksi kertaa. Minulla taitaa olla viha-rakkaussuhde tähän riiheen, Kallio vitsailee.

Riihi on ajansaatossa kauniisti harmaantunut.

Kallio on viettänyt monta yksinäistä tuntia museolla, sillä hänen tehtävänään on tänä kesänä inventoida esineistöä, selvittää niiden taustoja ja tuottaa aiheita ja sisältöä, joilla museota ja esineistöä voitaisiin esitellä digitaalisesti.

– Teen selvitystyötä, josta joku sitten jatkaa ensi kesänä.

Museoassistentin toimeksianto liittyy Kauppilan umpipihan näyttelyn uudistamiseen.

– Esimerkiksi petkel on varmasti joillekin tuttu käyttöesine, mutta sanana se ei kerro mitään, Kallio toteaa.

Digitaalisesti museokävijöille voidaan kertoa, miten petkeltä on käytetty.

– Tai esimerkiksi mistä tämä kaunis piippu on lähtöisin, Henriikka Kallio esittelee piipun, jonka pesä on kauniisti kaivertamalla koristeltu.

Henriikka Kallio on ihastunut museolla erityisesti pieneen tuohipuurasiaan, koska tuohta materiaalina ei juurikaan enää käytetä. Koska Kallio opiskelee folkloristiikkaa, häntä kiehtovat myös tarinat Laitilan muinaisista jättiläisistä eli Kalevan pojista.

Yksi tarina kertoo, miten Kalevanpoika hioi viikatettaan niityllä ja lähetti vaimonsa vettä hakemaan. Kun vettä ei alkanut kuulua, viskasi Kalevanpoika suutuspäissään kovasimen vaimon perään. Se lensi aina Untamalan kirkolle asti ja jäi maahan pystyyn.

Kallio uskoo, että tämäntapaiset tarinat kiinnostaisivat myös museokävijöitä.

– Minulla on se etu, että kun tulen ulkopuolelta, näen museon toisin kuin paikalliset. Kauppilan umpipihassa on paljon kiinnostavia aiheita, kuten umpipiha itsessään tai vakat ja käsityöt tai esimerkiksi kahvikulttuuri. Kiehtovaa on sekin, miten jotkut asiat säilyvät, kuten se, että vieraille on kohteliasta tarjota kahvia ja kahvileipää.

Henriikka Kallio työskentelee Kauppilan umpipihassa museoassistenttina elokuun loppuun. Museo on tänä kesänä avoinna tiistaista perjantaihin sekä sunnuntaisin kello 12–17 sekä lauantaisin kello 12–16 elokuun puoliväliin asti. Sen jälkeen Kauppila on avoinna elokuun sunnuntait kello 12–17.

Elämää vuosituhannen vaihteesta

Kauppilan umpipihan vanhimmat rakennukset ovat 1600-luvulta. Tila oli Kauppilan talonpoikaissuvun hallussa yli 200 vuotta ja asuttuna 1950-luvun alkupuolelle asti.

Viimeiset yksityisomistajat Aarne ja Martta Kauppila lahjoittivat Kauppilan umpipihan Laitilan kaupungille vuonna 1971 ja se on toiminut museona vuodesta 1975 lähtien.

Kauppilan umpipiha elää edelleen Aarnen vanhempien, Maria Kustaava Kauppilan (1862 – 1944) ja Abraham Kauppilan (1868 – 1930) aikaa.

Museoalueella on kaikki vauraaseen talonpoikaistaloon ja pihapiiriin kuuluneet rakennukset: miespihaan kuuluu paritupatyyppinen päärakennus, vähäpuoli, luhtiaittarivi ja tallirakennukset. Karjapihassa on navetat, rehuladot ja pränni. Pihapiirin ulkopuolella on riihi, savusauna ja vilja-aitat, jotka sijoitettiin paloturvallisuussyistä erilleen muista rakennuksista.

Museoalueella on lisäksi tuulimylly, kellarit, vinttikaivo ja suuli.

Lähde: kauppilanumpipiha.fi

Uudistus näkyy museolla ensi kesänä

Teija Uitto

Kaupungin kulttuuripäällikkö Piia Allén kertoo, että Kauppilan umpipihan uudistamisessa painopiste on saavutettavuuden parantamisessa. Saavutettavuutta lisätään sekä fyysisesti museossa että digitaalisesti verkossa.

– Tällä hetkellä kahvilarakennukseen on esteetön pääsy. Tulevaisuudessa myös pieneen osaan päärakennuksesta pääsee esteettömästi. Muutamiin kynnyksiin tehdään luiskat samoin kuin esimerkiksi Turun museokohteissa on tehty.

Kauppilaan hankitaan myös uutta tekniikkaa. Valaistusta lisätään ja näyttelyä elävöitetään äänimaisemien avulla.

– Sähköisten aineistojen avulla museokierrokseen saadaan lisäantia, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi ennen Kauppilan vierailua tai koulujen kulttuurikasvatuksessa, Allén kuvailee.

Kauppilan uudistustyö on aloitettu alkuvuodesta ja sitä tehdään läpi vuoden. Allén lupaa, että kun Kauppila avataan ensi vuoden kesäkuussa, uudistus näkyy jo museossa. Toistaiseksi uudistustyö ei vielä näy yleisölle. Uudistustiimiin kuuluvat Piia Allén, Henriikka Kallio sekä Emma Kivi.