Kielellisiä koukeroita

0

Äidinkieltäni – Laitilan murretta – olen yrittänyt säilyttää, vaikka olen yli puolivuosisataa ollut muissa kielikylvyissä: savoa hiljoo ja kovvoo, pohjalaista pidennettyä ja Kainuun kieltä, joka minun korvissani kuulostaa savon muunnokselta. Murteen ylläpitämisessä jatkuvat kontaktit sitä kokoaikaisesti käyttäviin koen ensiarvoisen tärkeiksi.

Oman perheen piirissä olen pyrkinyt puhumaan omalla murteellani. Siitä on ollut koomisiakin seurauksia, kun lapset ovat luulleet yleiskielen sanaksi puhdasta murresanaa kuten keritellä. Yleiskielen sana ei ole lasten korviin koskaan kotona kantautunut, sillä ukko ei ole kauhan varteen tarttunut.

Lastenlasten kohdalla olen pitänyt yllä jatkuvaa kielikoulua tavoitteena antaa kuullun ymmärtämisen taito. Menestys on ollut vaihtelevaa.

Alkukesä oli viileä. Koulujen loputtua sain taas tuttuun tapaan vuoron perään kesäapulaisia – keveästi pukeutuneina. Pihatöihin lähdettäessä kysäisin: ”Tarkenuks sää?” Tyttö näytti hölmistyneeltä. Kysyi lopulta: ”Mitä pitäisi tarkentua?”

Joskus menee ukoltakin vielä ulalle. Oltiin katsastamassa tulevaa satokautta hillasuolla. Helle on joinakin vuosina kypsyttänyt marjoja jo heinäkuun alkupuolella. Tänä kesänä ei näyttänyt olevan vielä hillaan kiirettä. Totesin ukolle: ”Raavoi ova.” Päästiin kotiin. Huomasin, että ukon otsassa oli useampi liiskaantunut sääski. Totesin: ”Sul o sääskeraaroi pääsäs. Älä kraap.” ”On tuo lounaisnurkan murre merkillistä, samankuuloinen sana tarkoittaa raakaa ja raatoa”, puuskahti ukko.

Lapsia ovat hämmästyttäneet mummun ajanmääreet: entispäevä, ehto erel, toishuame. Puutarhaa hoitaessa mummu tönki, perkka ja kasta joskus nii, et truisku. Jokainen sanoista on herättänyt ensi kuulemalla hilpeyttä. Samoin mattate puristamine.

Osa sanoista tuntuu olevan ymmärrettäviä, vaikka he eivät itse niitä käytä. Köykänen tajuttiin heti keveäksi, karvastelu kirvelyksi, luanistumine luontumiseksi.

Muutamia ilmaisuja on saanut selitellä. Meillä on metsänätkelmä valtautunut. Selitin kitkettäessä, että tämän mummu kaivoi kravista Ahvenanmaalla. Ei ollut kuulijalla aavistustakaan, mikä oli ottopaikka.

Joskus yllättyy, että sananselitystä ei tarvitakaan. Samaiselle kesäpiialle, joka ei tarkentumista ymmärtänyt, sanoin keittiössä, ”et ny o kyl sussakka meinikki”. Kysyin, ymmärsitkö. Tuli painavasti, että kyllä. Sussakka on kuulemma kotona äidin perussanastoa – kotiperuja arvaan.

Välillä murresanaa ei pysty yhdellä sanalla selittämään. Sellaisia ovat esimerkiksi tosi kuvaavat Laitilan murteen ilmaisut toistaikkane ja sikseski. Pientä tarkennusta kaipaa sekin, jos vihainen on pois ittestäs.

Abiturientti tuli kirjoitusten jälkeen mukanamme Laitilaan. Abityttö pyöräili mielellään kylille: haudan siistimiseen, kauppa-asioita toimittamaan tai oman harrastuksensa pariin kuntosalille. Puki hämmästyneenä kokemuksensa sanoiksi: ”Täällä muutkin puhuvat kuin sinä!”

Inga Nuojua

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva biologi, joka on kotoisin Laitilasta.