Laitilassa kelpaa polskia.
– Veden laatu on kuluvalla uimakaudella ollut joka järvellä hyvä ja viitearvojen sisällä, kertoo Laitilan kaupungin liikuntapaikkamestari Sami Vaskelainen.
Laitilassa uimavedet ovat pääsääntöisesti puhtaita, mutta ajoittain mikrobipitoisuudet saattavat yksittäisillä järvillä olla koholla. Siihen syynä voivat olla muun muassa jätevesien pääseminen järveen tai ihmisten ja lintujen ulosteet.
– Viime vuonna ainoastaan yhdellä rannalla oli kuukauden ajan raja-arvot ylittävä mittaustulos, muuten tilanne oli silloinkin hyvä.
Laitilan kaupungin liikuntatoimella on ylläpidettävänään seitsemän uimarantaa Laitilassa: Särkijärvi, Mustajärvi, Kaurajärvi, Hepojärvi, Vähä-Tulejärvi, Vallijärvi sekä Langjärvi.
Jokaisesta kaupungin ylläpitämästä uimarannasta otetaan vesinäyte kerran kuukaudessa uimakauden aikana eli kesäkuun puolivälistä elokuun loppuun. Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy:n ottamien virallisten vesinäytteiden tulokset ovat näkyvillä rantojen ilmoitustauluilla tai rannalla muulla näkyvällä paikalla.
Lisäksi tulokset löytyvät kaupungin kotisivuilta liikuntapalveluiden ja uimarannat -välilehden alta. Viranomaisen tehtävänä on myös silmämääräisesti seurata syanobakteerien eli sinilevien esiintymistä.
Veden laadun seuraamisen lisäksi liikuntatoimi käy vähintään kerran viikossa kaikilla rannoilla tarkistamassa vessat, pukuhuoneen sekä rannan yleisen siisteyden. Tarvittaessa ilmi tulleisiin vikoihin pyritään puuttumaan nopealla aikataululla.
– Meidän täytyy myös aina katsoa, että pelastusrenkaat ovat oikeilla paikoillaan ja toimintakunnossa. Etenkin niihin kohdistuu joka vuosi ilkivaltaa ja niitä varastellaan.
Ilkivallan lisäksi järvien uhkana on rehevöityminen. Laitilassa on monia pieniä ja matalia järviä, joissa veden vaihtuvuus on hidasta. Etenkin tällaisille järville uhka on suuri. Järvien hyvinvointiin voidaan kuitenkin vaikuttaa nopeilla hoitotoimenpiteillä, kuten kasvillisuuden niittämisellä.
Rehevöitymisen lisäksi Vaskelainen mainitsee myös rantojen mataluuden, mikä ei sinällään ole uhka, mutta siihen on kiinnitettävä huomiota. Vaatimukset asian suhteen ovat tiukentuneet vuosien saatossa. Yleisten uimarantojen ylläpitäjien on noudatettava niitä, sillä turvallisuudesta ei voi tinkiä.
Veden syvyyden on oltava vähintään kaksi metriä, jotta laiturilta saa hypätä veteen ja maksimissaan kymmenen metrin korkuiselta hyppytornilta hypättäessä syvyyttä on oltava vähintään viisi metriä. Erityisesti näistä asioista on käyty keskustelua Laitilassa.
– Paljon on viime vuosina kysytty, miksi tietyissä paikoissa hyppääminen on kielletty. Käyttäjien kannalta rajoitukset ovat ikäviä, mutta jos vaatimuksia ei noudateta, voidaan rannat sulkea kokonaan ja pahimmassa tapauksessa joku voi loukata todella pahasti.
Ihannetilanteessa kaikkia kaupungin ylläpitämiä rantoja kehitettäisiin ja ruopattaisiin, mutta ilmaista se ei ole. Vaskelaisen mielestä tulevaisuudessa kaupungilla voisi olla ylläpidettävänä kolme tai neljä kehityskelpoisinta rantaa, jolloin niitä voitaisiin kehittää pitkällä tähtäimellä.