Martan nimipäivänä 26. heinäkuuta marttayhdistykset ympäri Suomen järjestävät monipuolisia tapahtumia kunnioittaakseen järjestön perinteitä. Laitilan Marttayhdistys kutsui jäseniään koolle nyt toistamiseen virallisena Martan nimipäivänä.
Kauppilan Umpipihalle kokoontui tiistaina toistakymmentä yhdistyksen jäsentä, joista osa oli pukeutunut sinisävyiseen ruutukankaasta tehtyyn marttapukuun. Kyseinen ruutukangas sekä marttapuku ovat toimineet järjestön tunnuksina jo 1930-luvulta lähtien.
Ohjelmassa oli puheiden ja arpamyynnin lisäksi yhteislaulua Tapio Kuusiston ja Jukka Vehmaksen johdolla. Lisäksi musiikkiopistossa laulun pääaineekseen vaihtanut Fanny Norrgård esitti kaksi laulua äitinsä Magdalena Norrgårdin säestäessä kosketinsoittimilla.
Tapahtuma aloitettiin nostamalla malja, ja tarjolla ollut rypälemehu silminnähden maistui osallistujille. Alkumaljan ja -puheen jälkeen Lounais-Suomen Marttojen hallituksen entinen puheenjohtaja Tiina Sjölund kertoi kuulijoille kansainvälisestä marttatyöstä.
Martat ovat Suomen pisimpään yhtäjaksoisesti kehitysyhteistyötä tehnyt naisjärjestö, ja ensimmäinen hanke aloitettiin Keniassa jo vuonna 1980. Pitkäjänteistä työtä ja erilaisia hankkeita on ollut käynnissä Kenian lisäksi ainakin Swazimaassa, Burkina Fasossa, Sambiassa, Kamerunissa sekä Zimbabwessa.
– Kuka tahansa meistä voi auttaa heikommassa asemassa olevia. Voimme esimerkiksi kerätä marjoja tai sieniä, myydä ne naapurille ja lahjoittaa rahat kehitysyhteistyöhön, Sjölund muistutti ruohonjuuritason toiminnasta ja helpoista auttamiskeinoista.
Lisäksi puheessa nousi myös vahvasti esiin Laitilaan saapuneiden ulkomaalaisten osallistaminen.
– Heidät pitäisi ottaa mukaan aktiivisiksi tekijöiksi sen sijaan, että he olisivat vain tekemisen kohteita eli objekteja. Siinä piilee valtava potentiaali. Voisimme kaikki oppia toisiltamme jotakin.
Puheen jälkeen Sjölund jakoi vielä huolensa siitä, että marttayhdistyksiä lopetetaan, koska niihin ei saada toimihenkilöitä. Hän ehdotti Turun alueella jo käytössä olevaa toimintaryhmäpohjaista mallia nykyisen mallin tilalle. Asiasta ei vielä keskusteltu sen enempää, mutta muutamat paikallaolijat yhtyivät mielipiteeseen.
– Yksi vaihtoehtoinen tapa voisi toimia olisi toimintaryhmäpohjainen yhdistys. Siinä kylien nykyiset yhdistykset olisivat yhden yhteisen yhdistyksen toimintaryhmiä. Ne voisivat jatkaa toimintaa normaalisti, mutta erillisiä toimihenkilöitä ei tarvitsisi etsiä. Tähän ei ole yhtä oikeaa vastausta, mutta sen sijaan, että toiminta lakkaisi kokonaan, tätä kannattaisi pohtia.
