Nassikat painivat Laitilan urheilutalon kellarissa– ”Kuljemme oikeaan suuntaan ja kehitymme koko ajan”

0
Oleg Dyachuck seuraa tarkasti Aaron Raiskinmäen ja Stefan Dyachuckin harjoittelua.

Ari Anteroinen

Laitilan paljon nähneen urheilutalon alakerrassa kaikuu kimakka pillin ääni. Paremminkin jalkapalloharjoituksista tuttu ja palkittu ukrainalainen valmentaja Oleksandr Dyachuck ohjaa pienen mutta aktiivisen poikaporukan painiharjoituksia.

Toinen nassikkapainin puuhamiehistä, Jyri Raiskinmäki , seuraa harjoittelua sivusta. Paini-innostus sai alkunsa viime kesän Tokion olympialaisista, kun Raiskinmäen pojat saivat kipinän seurattuaan televisiosta Arvi Savolaisen painia.

– Siitä pojat vähän innostuivat, että paini voisi ollakin kivaa. Aloimme siitä sitten katselemaan, että Uudessakaupungissa olisi painia, mutta täällä Laitilassa ei. Mentiin sinne Uuteenkaupunkiin sitten ilmoittautumaan. Siellä oli harjoituksia kerran viikossa ja kävimme syyskauden siellä, kertoo Raiskinmäki.

Samoihin aikoihin Dyachuck alkoi myös kyselemään, onkohan Laitilassa mitään painijuttuja.

– Olipa sattuma! Hekin kävivät Uudessakaupungissa. Sitten tuli vähän varkain ilmi, että Olekilla on myös painitaustaa junnuna. Hän osaa tekniikan aika hyvin. Heitin ehdotuksen, että vuokraisimme tämän salin, niin ei tarvitsisi ajella Uuteenkaupunkiin. Hän innostui ja varasimme ensin yhden illan viikossa. Oltiin viikossa kerran Uudessakaupungissa ja kerran täällä. Silloin ei mukana ollut vielä muita kuin meidän omat poikamme, Raiskinmäki toteaa.

– Sitten ajattelimme, että mitä me sinne Ukiin enää ajellaan, joten nyt treenataan täällä kahdesti viikossa, tiistaisin ja torstaisin.

Raiskinmäki jatkaa, että hänellä itsellään ei ole kauheasti painititietämystä.

– Judoa ja lukkopainia olen joskus harrastanut.

Nassikkapainijoukkoon on tullut sittemmin lisää ukrainalaisia ja iranilaisia poikia. Ikähaitari on 8–16 vuotta.

Jossain kohdin aloitettiin keskustella, että olisi mukava päästä kilpailemaan. Siinä vaiheessa kuvaan tuli Rauman Voimailijoiden puheenjohtaja Juuso Liukko .

– Kaivoin netistä puhelinnumeron ja soitin hänelle. Kysyin, olisiko meidän mahdollista olla jonkinlainen alaseura. Hän otti heti idean avoimesti vastaan. Iso kiitos hänelle, että lähti tukemaan tätä toimintaa, Raiskinmäki kiittelee.

Laitilalaisnassikat pääsivät heti salikisoihin ja kävivät myös Turussa vähän isommissakin kisoissa.

– Tuloksetkin olivat ihan hyviä. Mitaleita saatiin kouraan.

Onko mahdollista vielä laajentaa toimintaa?

– Ongelmana ovat tilat. Laitilassa ei ole kunnon painimattoa. Meilläkin on täällä vanha judomatto. Olen nyt hommannut meille painimolskin ja laitamme sen tänne. Mutta isommat tilat olisi saatava ja sitä kautta olisi mahdollista saada lisää harrastajia. Tämä paikka alkaa olemaan aika rajallinen. Kaupungin kanssa on asiasta ollut pientä vääntöä, avaa Raiskinmäki.

Kiitoksia hän suuntaa laitilalaisille yrityksille, jotka ovat lähteneet tukemaan painitoimintaa.

– Saimme esimerkiksi Ukrainan pojille hankittua painikengät sponsorien avustuksella.

Hikiset ja intensiiviset painitreenit ovat ohi ja Oleksandr Dyachuck saapuu haastatteluun.

– Tulin Laitilaan ensimmäistä kertaa 15 vuotta sitten. Silloin olin täällä vain kesäisin kausitöissä. Nyt olen asunut täällä vakituisesti kolme vuotta ja työskentelen hitsarina. Koko perhe on nyt täällä ja molemmat pojat harrastavat painia., Dyachuck kertoo.

– Itse painin nuorempana noin kahdeksan vuotta. Ukrainassa olin myös jalkapallovalmentaja, kuten täälläkin olen.

Minkälaisia nämä painivat nassikat ovat?

– Todella lupaavia. Puoli vuotta olemme nyt treenanneet ja näen jo tuloksia. Kuljemme oikeaan suuntaan ja kehitymme koko ajan. Joku heistä on kohta Suomen mestari, vastaa Dyachuck.

Pieni ja ei niin viimeisen päälle oleva harjoitustila ei valmentajaa haittaa.

– Tärkeämpää on se, että lapset haluavat harjoitella.

Paljonko painissa on kyse voimasta ja toisaalta henkisestä vahvuudesta?

– Puolet ja puolet. Joka lajissa pitää olla henkistä kanttia. Ja usein voima on se kone, minkä avulla pääset eteenpäin. Mutta joskus vahvempi voi hävitä fiksummalle.