Näytelmän näkymätön tukipilari– ”Hyvin menee, jos kuiskaajaa ei huomaa”

0
Onnistuneen esityksen jälkeen kuiskaajankin kelpaa hymyillä.

Kaivolan kesäteatterissa yleisön silmiltä piilossa toimii kuiskaaja Noora Aittakari. Näytelmän sujumisen kannalta kuiskaaja on avainasemassa, vaikkei hänen olemassaoloonsa tavallinen katsoja edes kiinnitä huomiota. ”Hyvin menee, jos kuiskaajaa ei huomaa”.

Aittakarin paikka on katsomon reunan katveessa, mistä on helppo tarpeen tullen auttaa pulassa olevia näyttelijöitä pääsemään takaisin kartalle seuraavista vuorosanoista. Aittakari on nyt kolmatta kesää kuiskaajana, joten homma on hänellä hyvin hanskassa. Aikaisempina vuosina hän on ollut hoitamassa kahviota ja toiminut yleisenä apukätenä teatterimäellä. Lapsena Aittakari on ollut myös pienessä roolissa itse näytelmässä.

Kuiskaajan hommat alkoivat melko sattumalta. Aittakari kuuli paikan olevan tyhjillään ja ajatteli voivansa ryhtyä siihen. Niinpä hän käveli teatterimäelle ja tarjoutui hyppäävänsä kuiskaajan saappaisiin. Siitä alkoivat sitten kuiskaajan hommat.

Aittakari on ollut hyvin tyytyväinen päätökseensä, sillä se on tuonut paljon uusia kokemuksia ja tuttavuuksia. Myös näytteleminen on vieläkin kiinnostanut Aittakaria, ja tämän kesän näytelmässä hänellä oli alun perin roolikin. Koulu tuli kuitenkin tielle, joten hän siirtyi jälleen kuiskaajaksi.

Kesäteatterihumun lisäksi Aittakari käy kesällä töissä ja näkee ystäviään.

– Aika tällanen rauhallinen kesä on nyt, hän toteaa.

Kuiskaajan työtä hän ei pidä kovin vaikeana, kunhan vain seuraa tarkasti näytelmää ja vuorosanoja, niin siinä se. Todellisuudessa asia ei ole ihan näin, mutta kokeneena kuiskaajana homma tietysti tuntuu helpolta. Näytelmän sujuvuuden kannalta Aittakarin pitää esimerkiksi tuntea näyttelijöiden eleet ja ilmeet hyvin. Aina ei tiedä, onko kyseessä hengitystauko, vai ovatko seuraavat vuorosanat hukassa. Samanlaiset eleet tarkoittavat eri asioita eri näyttelijöiden kohdalla.

Pahan paikan tullen Aittakari kuiskaa pätkän seuraavista sanoista apua tarvitsevalle näyttelijälle ja näytelmä pääsee taas raiteilleen. Kymmenien harjoituksien ja lukuisten esityksien jälkeen Aittakari oppii usein itsekin vuorosanat.

– Jotkut kohdat osaan ihan ulkoa, mutta en sentään ihan koko näytelmää, hän kertoo.

Kesän mittaan vuorosanat tulevat entistäkin paremmin tutuiksi kaikille, eikä kuiskaajan tarvitse auttaa niin paljon kuin ensimmäisissä esityksissä.

Aittakarin kesään on pienestä pitäen kuulunut Kaivolan Kesäteatteri. Teatterimäellä on aina ollut jotain hauskaa tekemistä, ennen näytelmien katsomista ja nyt niiden tukipilarina toimimista.

–Parasta tässä kuiskaajan hommassa on kun näkee ja kuulee miten hauskaa näyttelijöillä ja yleisöllä on, Aittakari naurahtaa.

Vaikka kuiskaajan työ onkin helppoa ja hauskaa, hän haluaa pitää sen vain harrastuksena. Aittakarista on myös hienoa nähdä näytelmä eri perspektiivistä, katsomossa istumisen sijaan. Kuiskaajana pääsee näyttelijöiden tasolle ja vielä paremmin sisälle tunnelmaan.