Kun Sinikka ja Kari Haakana ottivat Soukaisten kylässä sijaitsevan satavuotiaan talon ja sen puutarhan hoitoonsa, puutarha oli ollut hoitamatta kolmisenkymmentä vuotta.
– Enni-täti kuoli 60-luvun puolivälissä. Hän oli hoitanut viimeksi puutarhaa ja kun talo tuli meille, puutarha oli hyvin rehevöitynyt. Vain yksi pioni sinnitteli juolavehnien keskellä.
Talon oli rakentanut aikanaan Sinikan isän setä. Sinikka lopulta peri talon ja sisko pellot. Sinikan lapsuuden perhe asui Soukaisten kyläkoululla, jossa hänen äitinsä toimi opettajana. Nyt Haakanat asuvat kahdessa osoitteessa, Raisiossa on kaupunkikoti ja Soukaisissa tämä vuonna 1926 valmistunut, kauniisti remontoitu talo, jonka pihapiiriin kuuluu navettarakennus.
Navettaa on korjattu, sen vintille rakennettu Karille työhuone ja rakennusta jatkettu kasvihuoneella. Pihapiirin huonokuntoinen kanala on purettu ja sen tilalle rakennettu saunatupa. Tilaa riittää niin, että Sinikan ja Karin kolme lasta perheineen mahtuvat viettämään kesää ja joulua yhdessä.
Haakanat tekevät pitkiä työpäiviä, Sinikka työskentelee Terveystalolla Turussa johtavana työterveyslääkärinä ja Kari Raision seurakunnan talousjohtajana.
– Korona-aikana siirryimme tekemään osittain etätöitä tänne Soukaisiin. Täällä on hyvät verkkoyhteydet, paremmat kuin Turun Humalistonkadulla, Sinikka naurahtaa.
– Vietämme vuodesta seitsemän kuukautta Laitilassa ja viisi Raisiossa, Kari lisää.
Sen seitsemän kuukauden aikana vapaa-aikana kyykitään, kuokitaan, istutetaan, leikataan ja puuhaillaan puutarhassa. Puutarha on laajentunut pala palalta. Pioni-innostus iski vuosituhannen vaihteessa. Sinikka kertoo, että pionipuutarhan perusta rakennettiin vuonna 2009. Sen jälkeen uusia pioneja on hankittu vuosittain.
– Myös meidän tyttärenpoika Viljo on innostunut pioneista. Hän vastaa siementen keräämisestä, 8-vuotiaasta pojasta ylpeä Sinikka-mummo kertoo.
Viljon kanssa on kehitelty jopa uusia pionilajikkeita. Yksi niistä on nimettykin Viljon mukaan, Viljon Valkonen, koska Viljo on kerännyt siemenet ja istuttanut ne.
– Pioni on siitä jännittävä, että emo ja lapset voivat olla aivan erinäköisiä.
Sinikka esittelee yhden emoista, joka on vuonna 2018 Euroopassa rekisteröity, nelinkertainen hybridi Juhannus-pionilajike. Vieressä kasvaa sen tytär, jonka lehdetkin ovat täysin erilaiset.
– Ei tiedä, kuka isä on, Sinikka hymähtää.
Pioneja on puutarhassa kolmenumeroinen luku, tarkkaa määrää Sinikka ei rohkene sanoa.
– Viime talvi oli hankala. Minulla on tapana peitellä pionit pressuilla ennen talvea. Nyt en ehtinyt, kun yhtäkkiä tuli se -19 asteen pakkanen. Se vei monta pionia.
Tänä kesänä Haakanat ovat paikkailleet niiden jättämiä aukkoja puutarhassa, siksi pihassa pilkahtelee siellä täällä iloisenvärisiä samettiruusuja.
Pionien kukinta alkoi tänä keväänä toukokuun lopussa ja viimeiset pionit lopettelivat kukintaansa heinäkuun lopussa. Sinikka harmittelee, etteivät he voi osallistua Avoimet puutarhat -tapahtumaan, kun pionien kukinta-aika on jo ohi. Hän pohtii, että jos he järjestäisivät ensi kesänä oman avoimen puutarhapäivän esimerkiksi Munamarkkinoiden aikaan. Silloin pionit olisivat kukassa.
– Onhan Suomessa vielä kukkiviakin pioneja Kuusamossa. Suomi on suuri maa ja siksi pionien kukinta-aikakin vaihtelee. Meidän kasvuolosuhteissa kevätpionit kasvavatkin 10–15 senttimetriä pidemmiksi kuin muualla Euroopassa.
Vaikka pionit eivät juuri nyt kuki, Soukaisten pionipuutarha on silti lumoavan kaunis. Muita kukkivia kasveja on paljon, kuten lautasenkokoiset auringonkukat, sinileimut, katkerot, peipit, hajuherneet, kirjoukonhatut, unikot ja muut. Mantsurianjalopähkinä tekee ensimmäistä kertaa pähkinää ja hevoskastanjat ovat komeimmillaan. Puutarhan perällä keltainen vaahtera on kuin pieni aurinko. Harmainakin päivinä se loistaa keltaisena.
Kasvihuoneessa tomaatit, kurkut, munakoisot, chilit ja paprikat kurottelevat kohti kattoa ja pihalta voi pian poimia maissia ja parsaa.
– Ihmiset puhuvat aina kukista, mutta kyllä lehdetkin ovat kauniita, Sinikka sanoo ja nostaa jalan vierellä kehräävän kissan syliinsä. Tarmo-Kas kiehnää sylissä tyytyväisenä.
– Ihmiset lähtevät kesällä matkoille etelään, jossa on 40 astetta lämmintä, vaikka juuri täällä on kesällä niin ihanaa, Sinikka ihmettelee onnellisen oloisena.
