Marja-Liisa Mutka
Heinäkuun 1 päivänä Laitilan Sanomissa oli juttu eläköityvän kirjastotoimenjohtajan tulevaisuudensuunnitelmista. Ensimmäinen tavoite oli päästä nuoren koiran kanssa yhteisymmärrykseen siitä, miten taluttimessa kävellään ilman kireyttä. Kireällä ei ollut ainoastaan hihna, vaan myös ulkoiluttajan hermot.
Koirakirjojen mukaan hihnakoulutus tulee aloittaa heti, kun pentu tulee uuteen kotiin. Tämä taisi jäädä tekemättä. Vasta kun yhdessä kävelemisestä alkoi tulla rasittavaa, tuli tarve korjata puute. Aloin käyttää ohjetta, jonka mukaan koira ei pääse vetämällä eteenpäin. Ohjaaja seisahtuu ja odottaa, että koira lakkaa vetämästä. Mentiin siis askel tai kaksi askelta kerrallaan. Koira ja emäntä turhautuvat. Koira alkoi purra talutinta ja emäntä hammasta. Tätä harjoitusta jatkettiin sinnikkäästi vaikka tuloksia ei tullut. Tämä ei ole menetelmän vika, vaan ihmisen, joka tiedostamattaan on epäjohdonmukainen. Tai sitten kaikki opit eivät vaan sovi kaikille koirapersoonille.
Otin käyttöön naksuttimen. Naksutinkoulutus on menetelmä, jossa koira palkitaan toivotusta käytöksestä ja ei-toivottu jätetään huomiotta. Aluksi opetetaan, että merkkiääni tarkoittaa ruokaa. Ja ruoka on palkka oikeasta käytöksestä. Palkka voi olla muutakin kuin ruokaa. Kun koira tarjoaa oikeaa käytöstä eli hihnakoulutuksessa tulee ohjaajan sivulle tai lähelle, annetaan naksutimella merkki. Ääni kertoo koiralle, että ”hyvin meni, tätä toivottiin”. Palkka seuraa perässä.
Kun Siiri-koira tuli sivulle, minä naksutin ja annoin palkan. Palkan saatuaan koira läksi juoksujalkaa ryntäämään eteenpäin. Minä pysähdyin ja odotin. Tässä vaiheessa koira tarjosi erilaisia ratkaisuja, mutta palkka tulee vasta emännän sivulle tulemisesta. Alkoi jojoilu: koira sivulla, naksaus, palkka, koira ryntää eteenpäin, emäntä pysähtyy ja odottaa, koira sivulla, naksaus, palkka ja koira ryntää eteenpäin niin pitkälle kuin hihna riittää tilaa ja vielä sitäkin edemmäs. Siiri ei tuntunut ymmärtävän, mihin tällä kaikella pyritään. Pidin välillä treenitaukoa, jonka aikana koira sai juosta vapaana peltotiellä.
Harjoitukset jatkuvat! Toisinaan sujuu paremmin ja toisinaan huonommin. Miten sinä onnistuit?
P.S. Kirjoja, joita käytin: Pryor, Karen: Naksutinkoulutusta koiralle; Valkila, Noora: Sujuvaa koira-arkea; Bodfäldt, Eva: Tottelevainen koira – kontaktikoulutus.
Kirjoittaja on kirjastotoimenjohtaja evp ja staffordshirenbullterrierin omistaja.