Arto Kanerva
Laitilan seudun ympäristöyhdistys järjesti vanhan pappilan kedolla vuosittaiset hoitotalkoot. Työlistalla oli heinikon ja nokkosten niittoa sekä pensaikon raivausta.
Juha Kylänpää ja Jukka Vehmas arvelivat, että talkoita kedolla on pidetty jo varmaan 15 vuotta. Porukkaa on ollut mukana useimmiten ihan mukavasti. Joskus tosin on käynyt niin, että miehet ovat olleet paikalla kaksistaan. Tänä vuonna ketoa hoidettiin kuuden hengen voimin.
– Lampaat olisivat tälläkin kedolla parhaita hoitajia, mutta alueen ympärillä pitäisi olla aita, jotta lampaat pysyisivät työmaallaan, eikä sellaisen pystyttämiseen ole varaa, Kylänpää totesi.
Yhden määritelmän mukaan keto on kuivalla paikalla oleva niitty. Kedon kasvit viihtyvät valoisalla paikalla ja kestävät kuivuutta. Ympäristöyhdistyksen mukaan vanhan pappilan kedolla kasvaa muun muassa vaarantuneeksi luokiteltu keltamatara sekä silmälläpidettävät ketoneilikka ja kangasajuruoho.
Kedot alkoivat aikanaan nopeasti kadota maisemasta, kun niiden käyttö eläinten laiduntamiseen loppui. Pensaikko leviää nopeasti ja varjostaa ketoa, jolloin matalammille kasveille ei enää riitä tarpeeksi valoa.
Tällä hetkellä maaseudun perinneympäristöistä jopa 90 prosenttia arvioidaan uhanalaisiksi. Kedot ja niityt ovat vaarassa harvinaistua edelleen, ellei niitä hoideta niittämällä tai laiduntamalla.