Iida Kauppi
Elokuun ajan Laitilan kirjastossa on nähtävillä laitilalaisen Irmaliisa Laineen maalauksia: kevään valoa, sinistä kesää ja syksyn ruskaa. Talvi ei kuulu Laineen vuodenaikoihin.
– Talvi on aina sellainen ankea kausi. Sen haluan sivuuttaa. Joutsenetkin lähtevät talveksi pois, hän kertoo.
Joutsenten lisäksi hän pitää erityisesti peurojen seuraamisesta.
– Kesäillat olen istunut terassilla. Katson luontoa ja peuroja. Minulle ne antavat virikettä luonnosta.
Kirjaston seinällä on sekä kehystettyjä teoksia että tuoreita, kuitukankaalle maalattuja abstrakteja väri-ilotteluja.
– Taiteilijalla on aina vapaus.
Kuitukankaan voisi yhdistää sairaalaan, sillä Irmaliisa Laineella on useita vaivoja ja sairauksia.
– Tulkinta on siitäkin oikea, että melkein puolet elämästäni elän sairaalassa. Kuitukangas on kuitenkin ihan kaupan tuotetta, mutta voi ajatella, että se kuvastaa terveydenhuoltoa.
Maalaaminen on Laineelle pakotie kaikkeen tuskaan ja kipuun. Hän myös tykkää asetella ajatuksiaan sanoiksi.
– Ennen musiikki oli minulle voimaa antava. Nyt on tullut sen sijaan maalaus.
Irmaliisa Laine viettää paljon aikaansa Vakka-Suomessa meren läheisyydessä, mutta Laitilassa hänellä on oma koti.
– Olen aika paljon elämäni aikana sählännyt Suomea ristiin rastiin. Osaan kotiutua minne vaan, mutta sydämeni on Laitilassa. Juuret ovat vahvat.
Irmaliisa Laineen näyttely on esillä kirjastossa elokuussa. Hänen teoksiaan on elokuussa nähtävillä myös Kalannin kirjastossa.