Kunnissa katsellaan väkiluvun muutoksia kauhistellen. Miksi meidän pikkukylämme asukasluku ei nouse, ja syntyvyys vain pienenee. Samalla, kun maailman väkiluku on 7,5 miljardissa.
Suomeen syntyi vuonna 1917 lapsia 81 046, kun taas 2017 eli sata vuotta myöhemmin 50 321 lasta. Vuonna 2021 syntyi yhteensä 49 594 lasta.
En jaksa usko, että perhepolitiikalla on tähän merkitystä. Kyllä maahanmuutolla on vaikutuksensa väkilukuumme tulevaisuudessa, joka syntyy kolmannen maailma ylikansoittumisesta.
Vuonna 1917 väkilukumme oli 3 134 300, varmaankaan ihan tarkkaa lukua ei tunneta. Sata vuotta myöhemmin 2017 meitä oli jo 5 513 130 henkilöä.
Iso asia on koko maapallomme väkimäärä. Suomen väkiluvulla ei ole merkitystä koko Telluksemme väkimäärään. Rupeaako tuo kahdeksan miljardia olemaan se raja, jolla on vaikutuksensa suomalaisenkin ihmisen jokapäiväiseen elämään.
Ratkaisumallit maailman väkiluvun laskuun voisi olla hyvinkin yksinkertaiset. Esimerkkejä keinoista, joilla Suomen syntyvyys on laskenut: Lasten koulutus on hyvä keino, ja varsinkin tyttöjen on takuulla yksi varmimpia keinoja. Terveys- ja sosiaalipoliittisien keinojen vieminen niin sanottuihin ylikansoittuviin osiin palloamme.
Tässä kohtaa tuleekin se mammona kuvaan mukaan, ja tätä kautta rikkaiden ihmisten ja maiden ahneus. Alikehittyneiden perhepolitiikka perustuu siihen, että mitä useampi lapsi, niin henkiin jäävät hoitavat omat vanhukset ilman yhteiskunnan tukea. Tämä on kolmannen maailman vanhuudenhuoltoa.
Nyt alamme olla niillä viimeisillä rajoilla, jolla voimme pelastaa tämän maapalloamme. Ei tällä ylenpalttisella markkinataloudella ahneudella ole onnellista loppua. Tähän sopii myös ihmetellä perussuomalaisten kehitysavun vastainen linja, jonka päämäärä on yksinkertaisesti ylikansoituksen lisääminen maapallolla, ja näin tuhota Tellus.
Pertti Pokki
Laitila