– Metsätuhojen määrä ei näytä erityisen huolestuttavalta juuri tällä hetkellä, metsäasiantuntija Kari Laiho Lounametsästä toteaa.
Laiho on kiertänyt Laitilan metsiä ja todennut, ettei viime kesän kaltainen metsätuho ole onneksi jatkunut.
– Viime vuonna tähän aikaan havaittiin männyillä aika merkittäviä määriä okakaarnakuoriaisen aiheuttamia tuhoja. Tuhoja tarkemmin tarkasteltaessa huomattiin, että okakaarnakuoriaisen kanssa tai jopa ilman sitä murhetta aiheutti etelänversosurma. Nämä tuhon aiheuttajat pitävät lämmöstä ja iskeytyvät heikentyneisiin pystypuihin. Pahimmillaan todettiin kymmeniä puita käsittäviä tuhopuurykelmiä.
Tuhot eivät päässeet laaja-alaisiksi ja nyt tilanne näyttäisi olevan hallinnassa. Metsänomistajat eivät kuitenkaan voi vielä huokaista helpotuksesta, sillä loppukesällä syntyy usein tuholaisten toinen aalto. Se voi olla paha, kuten kirjanpainajatuhot kuusikoissa usein on.
Laiho epäilee, että uutena tulokkaana etelänversosurmasta voi tulla tulevina vuosina isokin ongelma.
– Esimerkiksi Saksassa kuolee paikoin metsiköitä juuri tähän.
Paras keino torjua metsätuhoja on metsien hyvä hoito. Laiho arvioi, että metsälle saatetaan aiheuttaa monimuotoisuuden nimissä jopa pahaa tuhoa.
– Tällä tarkoitan erityisesti kaatuneiden kuusten jättämistä kuusikkoon kesäkaudeksi. Ne ovat niitä heikentyneitä puita, jotka eivät pysty pitämään pihkan voimalla koppakuoriaisarmeijaa kurissa. Tuholaisten määrää nousee helposti hurjaksi. Siitä ne sitten ravinnon loppuessa iskevät läheisiin pystypuihin.
Kirjanpainajakuoriainen lisääntyy tyypillisesti heikkokuntoisissa metsissä, mutta jos kanta pääsee leviämään voimakkaasti, vaarassa ovat myös terveet puut.
Laiho kannustaakin metsänomistajia kiertämään metsässä myrskyn jälkeen. Erityisesti tuulen kaatamat kuuset pitäisi poistaa metsästä. Kun myrskyt keskittyvät yleensä talvikaudelle, Laihon mukaan kaatuneet kuuset pitäisi poistaa viimeistään ennen juhannusta. Näin niissä muhivat tuholaiset eivät pääsisi leviämään naapuripuihin.
Lehtipuiden suhteen ei ole vastaavaa ongelmaa.
– Meillä on metsien hyönteistuhoista laki, joka velvoittaa poistamaan puut, jos tuhopuumäärä on yli kymmenen kuutiota hehtaarilla. Itse arvelen, että yksikin tuulenkaatopuu voi aiheuttaa ongelmia.
Tuhopuiden keruun yhteyteen kannattaa suunnitella muutakin hakkuuta, jolloin metsänhoidon kustannustehokkuus paranee. Lounametsä on neuvonut näin metsänomistajia ja opastuksen ansiosta metsiin on saatu terveyttä.
Tuhoille altistaa puun korkea ikä. Reunapuut ovat alttiita kuumuudella ja kevätahavalle.
– Puiden stressaamista pitää välttää. Kolhujen aiheuttaminen, juurten katkominen, vieraat aineet puun juurille tai juurten päälle ajettu maa-aines voivat lisätä stressiä. Silloin tuholainen iskee herkemmin. Jos puu alkaa kellastua, kannattaisi se nopeasti kaataa, jos lähellä on samaa havupuulajia säilytettävänä, Laiho opastaa.
Metsille terveyttä
Lounametsä opastaa metsänomistajia torjumaan metsätuhoja seuraavasti:
– harvennushakkuiden toteutus ajoissa ennen kuin puusto riukuuntuu pienilatvaiseksi
– tuulenkaatopuiden nopea kerääminen
– hakkuutähteiden keruu maastosta
– puupinojen ja varastojen poisto tai peittäminen ennen kuoriaisten parveilua
– tuulenkaatojen aisaaminen maastossa, jos korjuuta ei voida tehdä
Luke kerää havaintoja etelänversosurman levinneisyydestä
Teija Uitto
Viime syksynä Lounais-Suomessa havaittiin useassa kohteessa kuolleita mäntyjä. Yksi laajimmista kohteista oli Uudessakaupungissa.
Mäntytuhojen aiheuttajaksi varmistui etelänversosurma, jonka aiheuttaa havuparrikassieni. Kuuma ja kuiva kesä oli edesauttanut sienen muuttumista taudinaiheuttajaksi.
Nyt Luonnonvarakeskus (Luke) kerää havaintoja etelänversosurman levinnäisyydestä. Tutkija Eeva Terhonen kertoo, että Lukeen voi olla yhteydessä ja pyytää kirjekuoria, joilla voi ilmaiseksi lähettää näytteitä puista. Yhteyttä Lukeen voi ottaa myös muissa epäselvissä tilanteissa, mikäli männyn yleiskunto heikkenee.
Tulosten avulla Luke kokoaa havuparikas-sienestä kantakokoelman, jonka avulla selvitetään, onko se tullut Suomeen tiettyä reittiä pitkin, vai onko sieni kotoperäinen eli sillä on oma osapopulaationsa.
Tauti on havaittu ensimmäistä kertaa Suomessa 2021 ja valitettavasti sille ei ole määritetty metsänhoidollisia toimenpiteitä Suomen oloihin.
Sienen elinkierrosta tiedetään, että se leviää itiöiden avulla ilman mukana, joten sen leviämistä on mahdoton estää. Taudin puhkeamiseen taas vaikuttaa kasvupaikka: eli lämpimillä ja kuivilla paikoilla kasvavat puut ovat alttiita. Tauti puhkeaa helpommin puissa, jotka eivät kestä kuivuusstressiä. Lisäksi esimerkiksi juuria tuhoava männynjuurikääpä altistaa puita lisästressille, jolloin havuparikas saattaa aktivoitua tuholaiseksi ja tappaa versoja.
