Eija Eskola-Buri
Pikimusta, pystykorvainen Amanda tervehtii iloisena tulijaa Pyhärannan Nihtiössä sijaitsevan Antiikkikodin portilla. Seiskarinkoira on aikoinaan saaristossa varsin yleisenä tunnettu hyljekoira. Rotu, joka ehti jo lähes kadota, kunnes kantaa alettiin elvyttää 1990-luvulla.
Uuden elämän on saanut myös Amandan isännän, Jukka Syrjän , vanha mummola. Hänelle lapsuudesta tuttu paikka ehti olla noin 15 vuoden ajan suvun ulkopuolisella. Kun tilaisuus tuli yli kymmenen vuotta sitten, hän päätti hankkia mummolan itselleen. Paikkaan liittyy paljon lämpöisiä muistoja, erityisesti yhdessäoloa isovanhempien kanssa.
– Isovanhempani viljelivät täällä varhaisperunaa. Mummolassa oli lapsuudessani lehmä ja pari sikaa. Kävimme isoisän kanssa myymässä perunoita Rauman torilla, hän myi isot perunat ja minä pienet. Siinä oppi kaupankäyntiä, Syrjä naurahtaa.
Mummolasta tuli ensin Syrjän perheelle vapaa-ajan asunto ja myöhemmin hänen vakituinen kotinsa. Paikka oli päässyt erittäin heikkoon kuntoon ja vaati perusteellisen kunnostuksen lattiasta kattoon. Muovimattojen tilalle rakennettiin puusta uudet, talon henkeen sopivat perinnelattiat ja ympäristökin vaati kohentamista.
Syrjän kiinnostus vanhoja rakennuksia, tavaroita ja huonekaluja kohtaan alkoi yli parikymmentä vuotta sitten. Hän perehtyi vanhoihin työmenetelmiin ja huonekalujen kunnostamiseen Lounais-Suomen käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa Mynämäessä.
Ilmakuvaajan työt ovat vieneet häntä ympäri Suomea ja Ruotsia. Syrjä ihaili kuinka naapurimaassa on pidetty huolta vanhasta rakennuskulttuurista ja arvostettu vanhoja esineitä. Suomessa meno 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä oli toisenlainen ja vanhaa tuhottiin maaseudulla surutta uuden tieltä.
– Ruotsissa esimerkiksi maaseudun vanhojen talojen kattoja on korjattu tiili kerrallaan joka vuosi eikä kaikkea ole tehty yhdellä kertaa.
Syrjä on kolunnut maalaishuutokauppoja ja huutokauppakamareita läpi Ruotsin Skånesta pohjoiseen Perämerelle asti. Antiikkikodin myymälän ja verkkokaupan tavaroista osa on hankittu Ruotsista
– Iso osa esineistöstä on ostettu kuitenkin yksityishenkilöiltä ja tiloilta Suomesta. Tunnen useimpien täällä olevien tavaroiden taustat tarkkaan, hän kertoo.
Myymälänä toimii vanha piharakennus, jossa on ollut aikoinaan niin sauna, palvaamo kuin todennäköisesti karjakeittiökin. Väliaikaisesti se toimi 1960-luvulla myös seitsemänhenkisen perheen kotina, kun tilan päärakennusta kunnostettiin.
Pihamyymälän, kasvihuoneen ja kirpputorin valikoimissa on paljon saaristoon, metsästykseen, kalastukseen ja puutarhaan liittyviä tavaroita. Vanhat rysät, verkot, lamput ja houkutuslinnut saavat vapaa-ajanasunnoissa uuden elämän sisustuselementteinä.
Myös maatalouteen liittyviä työkaluja on Antiikkikodin valikoimissa. Yksi aarteista on 1800-luvulta peräisin oleva käsimylly saaristotilalta Eurajoelta.
Monet esineistä ovat alkuperäiskunnossa eikä niitä Syrjän mielestä kuulukaan kunnostaa. Ikä saa näkyä.
– Ennen työkalut ja tavarat tehtiin kunnolla niin, että ne säilyivät sukupolvelta toiselle. Meidän sukupolvemme on elänyt kertakäyttökulttuurin aikaa. Vanha on heitetty kaatopaikalle, kun on hankittu uutta tilalle. Onneksi nuoret arvostavat nykyään vanhoja esineitä. He suosivat kierrättämistä ja tekevät kestäviä valintoja.
Erityisen suosittua on Syrjän mukaan nyt 1960-luku. Vintage-osastoa edustavat muun muassa oranssit, Ahvenanmaalta hankitut lamput. Syrjä kertoo, että ne ovat ainakin myyjän kertoman mukaan olleet aikoinaan Maarianhaminassa sijaitsevan hotelli Arkipelagenin irtaimistoa.
– En ole tietoa tarkistanut, mutta eipä tuota tietoa ole syytä epäilläkään.
Erikoisuuksia Antiikkikodissa riittää, mutta myös tavaroita, jotka kiinnostavat laajaa sisustajakuntaa, kuten pinnatuoleja.
Vanha on lähellä Jukka Syrjän sydäntä ja vuosien aikana siitä on tullut elämäntapa. Hän ei kuitenkaan halua elää vain menneisyydessä, vaan sanoo katsovansa mieluusti eteenpäin. Pääasiallisen elannon hän hankkii ilmakuvaajan töistä. Ilmakuvat otetaan hänen perustamassaan Syrjäkuvassa oikealla helikopterilla.
Digitaalisuus on tuonut kuvaajan työhön uusia ulottuvuuksia ja silläkin saralla puhaltaa nyt uusia tuulia. Syrjä esittelee innoissaan vanhan porstuan ikkunan peittävää maisemakaihdinta.
– Kaihtimeen saa helposti vaikkapa mökkimaisemiin sopivan saaristomaiseman, hän sanoo.
Hyljekoira Amanda ottaa mukavan lepoasennon keittiön lattialla isännän touhuja seuratessaan. Sattumaa tai ei, mutta myös hylkeet liittyvät tilan historiaan. Jukka Syrjä kertoo kuulleensa nuorena tarinaa siitä, kuinka hänen isoisänsä olisi veljensä kanssa tappanut 1900-luvun alussa talon pihalle eksyneen hylkeen.
– Asia alkoi kiinnostaa ja Uudenkaupungin Sanomista löytyikin asiaa koskeva uutinen.
Nyt hylkeitä ei Rantatien varrella sijaitsevassa pihapiirissä ole näkynyt, mutta hylkeitä esittelevä vanha koulutaulu on yksi Antiikkikodin aarteista.
– Sitä en ole ajattelut myydä, mutta jos oikein innokas ostaja ilmaantuu niin ehkä sitten, Syrjä myhäilee.
