Voisinpa tulla suuren puun suruttomien oksien läpi — voisinpa tulla suuren puun pensaan varjosta viikatteen valoon.
Viidakkomaisen rehevän puutarhan uumenissa joku lukee runoa ääneen. Punaisen mökin ympärillä viheriöivien ja kukoistavien tuhansien kasvien ja vanhojen puiden lomaan on aseteltu houkuttelevia tuoleja ja niiden viereen runoilija Olli Heikkosen tekstejä. Kulttuuriseura Tipulan järjestämä avoimet puutarhat -päivä Mudaisilla yhdisti luontevasti runouden ja puutarhanhoidon ja houkutteli paikalle satamäärin ihmisiä.
– Puutarha on itsessään runollinen. Runot taas ovat lauluja, puutarhan emäntä, musiikkipedagogi Maikki Autio sanoi.
Autio muutti punaiseen tupaansa seitsemän vuotta sitten. Paikka tunnetaan talon pitkäaikaisesta asukkaasta, lähes 102-vuotiaaksi eläneestä Linda Laineesta, joka rakasti kukkia ja loi nykyisen puutarhan perustan. Laineen jäljiltä ovat vielä ainakin etupihan komeat saniaiset ja syysleimut, omenapuut sekä ruusupensaat, joita viime talvi tosin koetteli pahasti. Maikin aikana puutarhaa on rakennettu luovasti ja kokeilevasti ja vaikka se vieraan silmään näyttää valmiilta, matka on yhä kesken.
– Tämä ei vielä ole se unelmapuutarha. Haluan tuohon talon toiselle puolelle villin puutarhan, sellaisen, missä kasveja on paljon ja ne kasvavat missä tahtovat – tai että se ainakin näyttää siltä. Aion tehdä myös hyötypuutarhan tuonne pellolle ja rakentaa isomman kasvihuoneen. Ikkunat sitä varten ovat jo olemassa. Haluaisin myös kasvattaa kuivakukkia.
Kulttuuriyhdistys järjesti teemapäivän, esitti musiikkiohjelmaa – Marja-Liisa Santala, Jukka Vehmas – konserttitilaksi remontoidussa suulissa ja oli mukana ohjaamassa liikennettä ja tarjoilemassa kahvia. Puutarha on silti Maikin luomus ja hän on se, joka kyykkii tuntikaudet pihalla sitten, kun musiikki on hiljennyt ja vieraat menneet. Työtä on paljon, mutta kitkemistä siihen kuuluu vain vähän ja kaivamista ei juuri ollenkaan. Maikki käyttää puutarhassa paljon katteita: olkea, ruohoa, lehtiä ja lampaanvillaa, eikä istuta uusia kasveja maahan kaivettuihin kuoppiin.
– Lisään vain katetta ja istutan kasvit siihen. Lampaanvilla on erinomainen kate, se toimii jopa kasvihuoneessa niin hyvin, ettei tänä kesänä ole tarvinnut kastella siellä kuin ehkä kolme kertaa. Kaiken lisäksi sen haju tuntuu karkottavan peuroja.
Pihalla ja kasvihuoneessa on kukkien lisäksi paljon hyötykasveja. Maikin tavoitteena on tuottaa mahdollisimman paljon syötävää omalla pihalla.
Entisestä vannoutuneesta kaupunkilaisesta on seitsemässä vuodessa tullut taitava puutarhuri ja näppärä omakotiasuja. Se on vaatinut paljon opettelua sekä lukemattomia yrityksiä ja erehdyksiä. Turhan tarkkakaan ei sovi olla.
– Täytyy sietää epäjärjestystä. Kasvit tykkäävät olla kimpassa ja ne kasvavat rehevinä, mutta niiden juurella saa ja voi olla ruohoa, ei se minua haittaa.
…mutta matka jatkuu, oli kivet ja kannot, luoteet ja kaakot, aivan sama, kuljettava on.
Lainaukset Olli Heikkosen runoista.
