Seikkailu öisessä värimaailmassa

0
Valaisevat yöpilvet loistivat sinisen ja hopean hohtoisena vasten oranssinpunaista taivaankantta.

Pirjo Koski

Yöksi oli luvattu selkeää, joten lähdin bongaamaan kesäöistä ilmiötä nimeltä ”valaisevat yöpilvet” eli tutummin yökköjä. Yököt ovat hienojakoisen pölyn ympärille tiivistyneitä vesijääkiteitä ja saavat valonsa laskeneesta auringosta.

Aloitin kytiksen keskustan liepeiltä, jossa kuvakulmat kävivät ahtaaksi yöpilvi näytelmän alettua nopeasti ja levittäydyttyä laajemmalle taivaankannelle, mitä alkuun odotin. Niinpä päätin siirtyä kohti maaseutua avarammille kuvausmaille.

Ajoin Vidilään ja olin parkkeeraamassa autoa, kun ajovaloissa tielle mönki jokin suuri, harmaa eläin. Auto stop, mikä ihme tuolla lyllertää…Mäyrä!

Eläin katosi hetkeksi ojan kasvillisuuden varjoihin ilmestyäkseen uudestaan näkyville. Avasin ikkunan ja seuraavaksi olin naamatusten metsiemme barbababan kanssa. Toivotin sille hyvää iltaa, sain vastaukseksi tuhinaa.

Käteni haroi tyhjää etupenkkiä, ei kännykkää. Aina ei tilanteista saa kuvaa, mutta hyvät muistot tallentuvat vaikka kolumnin muotoon!

Juttelimme aikamme kesäyössä, tosin mäyrän kieleni on vähän ruosteessa. Äänekkään tuhinan ja röhinän saattelemana mäyrä lopulta jatkoi iltaansa ja minä omaani – ilman röhinää kylläkin. Tuhinaa kuvatessa ehkä kuului johtuen kovasta keskittymisestä kuvatessa.

Kuvasin hetken Vidilässä, josta jatkoin autolla Kodjalan idylliin. Yökköjen kirkastuttua kuitenkin sommittelullisesti ”väärässä” ilmansuunnassa jatkoin matkaani edelleen Salonkylään, josta kyseinen suunta on paremmin avoimena.

Kun parkkeerasin auton Salonkylässä, näkymät olivat jo sanalla sanoen raamatulliset. Yököt kirkastuivat katsellessa todella kirkkaiksi, samettisen sinisiksi ja hopean hohtoisiksi vöiksi, jotka hehkuivat valoa oranssinpunaisella taivaankannella. Käynnissä oli aikamoinen värimaailman kontrasti.

Lopulta oli pakko luovuttaa sumun noustua liian tiheäksi, mutta olipa kyllä nätti ja kokemisen arvoinen yö. Päällimmäisenä yöstä mieleen nousee mäyrän kanssa käyty rauhallinen kohtaaminen. Kiva eläin, se näyttää kohdattaessa aina hymyilevän täydeltä laidalta, syynä ehkä naaman mustavalkea kuvionti.

Kirjoittaja on laitilalainen ilmiökuvaaja.