Ulko-ovelta avautuu näkymä eteiseen, jossa on kaksi sisäovea. Toisessa lukee Mummila, toinen ovi vie Hiuspiste Pirjon tiloihin.
– Meillä on kuusi ihanaa lastenlasta, joista nuorin Adelina on 2,5-vuotias. Hän aina ihmettelee, mikä kampaamo on. Kerron, että se on mummin työpaikka, kampaamoyrittäjä Pirjo Sjöroos kertoo.
Adelina katselee silmät suurina, sillä hänestä vastaus on hassu. Lapsi on tottunut siihen, että vanhempien lähtiessä töihin, he lähtevät pois kotoa.
Pirjo Sjöroosin työtila ja koti ovat olleet saman katon alla vuodesta 1982. Hiuspiste Pirjo aloitti toimintansa samana vuonna aiemmin toisessa tilassa. Pirjo oli vasta 20-vuotias, kun Ritva Myllykangas oli lopettelemassa uraansa ja tarjosi yritystä. Pirjo tarttui tilaisuuteen.
– Tehtiin kaupat, sain kalusteet ja myös asiakaspiiriä. Minulla oli jo silloin omiakin asiakkaita, sillä olin työskennellyt Riittalla Laitilassa ja sitä ennen pari vuotta Uudessakaupungissa.
Yrityksen nimen Pirjo kuitenkin muutti, ja niin kampaamosta tuli Hiuspiste Pirjo. Seuraavaksi hän huomasi, että myyntiin tuli Varppeessa Hellströmin Hiljan talo Varppeessa. Talo ostettiin ja samassa talossa yhä asutaan. Pirjo tekee töitä kodin yhteydessä, ja ratkaisu on ollut hyvä.
– Asiakkaita on riittänyt. Minulle on muodostunut vahva ja uskollinen vakioasiakaskunta.
Asiakkaat ovat samanhenkisiä. Monista on tullut Pirjon ystäviä.
– Uskon ja toivon, että asiakkaani tykkäävät kädenjäljestäni myös.
Viime vuosina Pirjo on vähän hidastanut työtahtia. Takavuosina töitä oli, toisinaan liiankin runsaasti.
– Kun olen katsellut vanhoja työkalentereita, nyt ihan hirvittää, kuinka paljon olen jaksanut töitä tehdä. Kaksi pientä lasta ja talolaina maksettavana, se siivittää kyllä. Nuorena jaksaa.
80-luvulla lauantaisin tehtiin aamusta asti kampauksia. Juhlat eivät olleet juhlia, jos tukka ei ollut hyvin. Hiuksiin pyöriteltiin rullia, tehtiin vesikampauksia ja näyttäviä nutturoita, oli sitten syntymäpäivät tai hääjuhlat.
– Etenkin pikkujoulusesonki oli todella kiireistä aikaa. Pikkujouluissa haluttiin olla mahdollisimman laitettuna.
80-luku oli permanenttien aikaa. Hiusvärien suosikki oli punainen, asiakkaat suosivat oranssin ja mahongin punaista. Yrityksen alkutaipaleella Pirjo sai avukseen iloisen ja osaavan Sarin. Myöhemmin avuksi tuli energinen ja osaava Leena.
– Oi niitä aikoja, kiitos tytöt.
Sittemmin tuli 90-luku, joka toi murheita tullessaan. Asiakkaat vähensivät kampaamokäyntejä. Hiukset lyhenivät ja föönikampaukset tulivat muotiin.
– Piti tehdä uusia ratkaisuja.
Pirjo jatkoi töitä ilman apulaisia.
– Tykkään työstäni, tykkään ihmisistä ja asiakkaistani. Monta kertaa kampaamossa nauretaan paljon, jutellaan hyvinkin syvällisiä ja välillä itketäänkin, iloista ja suruista.
Nyt permanentit ovat tulleet taas suosituiksi. Muoti on pyörähtänyt kierroksensa.
Permanentteja tehdään myös miehille. Pirjo kertoo, miten 80-luvullakin miehille tehtiin pehmennyksiä ja ”vogueita”, naisille permanentteja.
– Samasta asiasta oli kyse, mutta eiväthän miehet silloin voineet ottaa permanentteja, kun se oli naisten juttu, hän nauraa.
Se asenne on jäänyt jo taa.
Kun Hiuspiste Pirjo menee kiinni, hän siirtyy mummilaan, tekee käsitöitä ja käy iltaisin koiran kanssa lenkillä. Hän pitää myös ruoanlaitosta. Ystävien kanssa he järjestävät ”kuuden tähden illallisia”.
– Meitä on kuusi ruokailijaa ja joka illallisella on jokin teema. On ollut kreikkalaista iltaa, teemana 70-lukua, ruusunpäivää ja keltaista väriä.
Pirjo nauttii myös matkoista puolisonsa kanssa. Heidän lempikohteensa on Kreikka.
– Kävimme 1997 ensimmäisen kerran Kosilla ja rakastuimme sillä reissulla Kreikkaan. Sen jälkeen olemme käyneet Kreikassa monta kertaa. Olemme käyneet muuallakin, mutta Välimeri kutsuu meitä aina vain puoleensa.
– Nyt kun ajattelen, kyllä 40 vuotta on mennyt nopeasti.