Turvallinen arki – Jokaisen perusoikeus

0

“Taas se alkaa, nosta jalkaa, koulutietä kuljetaan”, kajahtaa pian ilmoille, kun kesäloma painuu taa ja arki käynnistyy monissa perheissä. Sosiaalisessa mediassa jaetaan kuvia iloisista koululaisista uusine reppuineen ja koulutarvikkeineen. Päällä saattaa olla koulua varten ostetut vaatteet, jotka lapsi on itse valinnut.

Joillekin arki on tuttua ja turvallista, joillekin se tarkoittaa päivästä toiseen selviytymistä. Näihin kuviin ei välttämättä ikuisteta lapsia tai nuoria, jotka ovat joutuneet koulukiusaamisen uhreiksi. Heille ja heidän vanhemmilleen kouluun palaaminen ei ole hurraa-huudoin juhlittava asia.

Kiusatuksi voi joutua sellaisten piirteiden ja ominaisuuksien vuoksi, joihin ei yksinkertaisesti voi vaikuttaa. Todennäköisesti aika moni omasta mielestään liian lyhyt henkilö olisi jo taikonut itselleen lisää pituutta ja silmälaseja käyttävä olisi sormia napsauttamalla parantanut näkökykynsä.

Uhrin elämässä kiusaamisella voi olla kauaskantoiset seuraukset. Paikkaansa hakeva lapsi tai nuori voi helposti alkaa uskomaan niihin asioihin, joita hänelle sanotaan. Porukan ulkopuolelle jättäminen voi aiheuttaa luottamusongelmia ja pahimmassa tapauksessa itsetunto katoaa kuin tuhka tuuleen.

Kiusaamisen mekanismit ja juurisyyt ovat monimutkaisia. Kiusaajalla itsellään voi olla asiat huonosti, jolloin hän purkaa omaa huonoa oloaan muihin tai takana voi olla yllyttämistä. Laajalle ulottuvat juuret eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että kädet pitäisi nostaa ylös ja jättää asia sikseen. Asian selvittämisen eteen on tehtävä töitä niin yksilön kuin yhteiskunnankin tasolla.

Kouluissa on panostettava ryhmäytymiseen ja kiusaamisen ehkäisyyn sekä siihen puuttumiseen on oltava konkreettiset toimintaohjeet, joita on myös noudatettava. Omankin luokkani seinällä roikkuivat aikoinaan KiVa Koulu -julisteet. Pinnan alla kupli, vaikka sen ei olisi pitänyt olla mahdollista.

Voimme itse näyttää esimerkkiä ja kertoa, miten muita pitäisi kohdella. Voimme myös kiinnittää huomiota sanomisiimme, sillä yksikin sana voi satuttaa. Kaikkea kun ei voi kuitata huutamalla perään “Se oli vitsi, älä ota kaikkea niin tosissaan”.

Miltä tuntuisi, jos sinua lyötäisiin välitunnilla, eikä opettaja uskoisi sitä? Miltä tuntuisi, jos sinusta olisi keksitty laulu, joka ei sisällä yhtäkään positiivista sanaa? Koulun on oltava turvallinen paikka, jotta lapset ja nuoret voivat matkata kohti tavoitteitaan. Ole mukana tukemassa, älä suistamassa junaa raiteiltaan.

Kirjoittaja on Laitilan Sanomien kesätoimittaja.