Virtuaalisuus vie vaikka metsään tai matkoille

0
Eveliina Vähätalo pääsi VR-lasien avulla käymään hetkessä Lofooteilla sekä Käsivarren Lapissa. Maisemat olivat kauniita. Samalla sai pientä helpotusta matkakuumeeseen.

Arto Kanerva

Virtuaalitodellisuus kuulostaa hienolta. Voit päästä paikkoihin, joihin ei ikinä muuten olisi asiaa. Voit päästä tekemään asioita, joita et koskaan muuten pääsisi tekemään. Ja parasta on, että virtuaalilasit ja kuulokkeet päässä kaikki näyttää todelliselta.

Tuuli ihollasi, tuoksut ja tulivuoren kuumuus eivät vielä välity kokemukseen, mutta visuaalisella puolella olleen jo aika lähellä todellisuutta.

Vakka-Opiston Laitilan kirjastossa järjestämässä tilaisuudessa päästiin tutustumaan virtuaaliseen todellisuuteen turkulaisen CTRL Realityn Timo Korkalaisen opastuksella.

Virtuaalitodellisuus ja lisätty todellisuus ovat kehittyneet pitkän matkaa reilussa kymmenessä vuodessa. Enää ei puhuta vain tietokonepeleistä, vaan ihan vakavasti otettavista asioista. Esimerkiksi ammattilentäjien pätevyysvaatimuksiin kuuluu nykyisin määrävälein toistuva simulaattorikoulutus.

Siinähän virtuaalitodellisuuden suurin hienous taitaa ollakin. Voidaan esimerkiksi lentäjä laittaa koneensa kanssa johonkin oikein hankalaan tilanteeseen ilman todellista vaaraa. Harjoittelu auttaa, koska sen avulla osaa toimia järkevästi, jos niin huonosti käy, että tilanne tulee päälle.

Tämän jutun kirjoittaja muistaa edelleen laskuvarjohyppysimulaattoreista saadut opit, ennen virtuaalisuutta, jostain 30 vuoden takaa. Yhdestä hypättiin muka ulos koneesta paksulle patjalle, toisessa roikuttiin valjaissa ja simuloitiin kaikkia mahdollisia ongelmatilanteita. Se taisi olla sen aikaista virtuaalisuutta.

Korkolainen on ollut mukana tekemässä alan sovelluksia jo pitkään. Virtuaaliesitys Turun Tuomiokirkosta tehtiin kymmenen vuotta sitten. Kahdeksan vuotta sitten tehdyssä Louhisaaren kartanon esittelyssä tulee katsojalle mukaan 1800-luvun hahmoja keskustelemaan keskenään ja kertomaan paikasta ja sen historiasta.

– Lisätyssä todellisuudessa otetaan pohjalle tämä meidän todellisuutemme ja laitetaan siihen mukaan hahmoja tai tapahtumia. Virtuaalitodellisuudessa ihminen voidaan heittää mihin tahansa aikaan, paikkaan tai tilanteeseen.

Kyse ei siis ole enää vain peleistä. Teollisuuslaitoksen suunnittelija pääsee itse näkemään, kuinka joku putkisto kulkee läpi tehtaan. Mahtuuko se suunniteltuun tilaansa ja aukeavatko kaikki ovet oikeaan suuntaan.

Kirjaston esittelytilaisuudessa oli mukana kymmenkunta henkilöä ja tarjolla oli kolmenlaista virtuaaliherkkua: renkaanvaihtoa, metsänhoitoa ja luontomatkailua.

– Mahdollisuuksia on rajattomasti. Olemme tehneet turkulaiseen seniorikotiin esityksen saaristomereltä. Ei mene kuin hetki, niin vanhuksilta alkaa tulla juttua ihmisistä ja tapahtumista kymmenien vuoisien takaa.

Vehkeet kehittyvät koko ajan. Virtuaalilasit maksoivat muutama vuosi sitten 1 500 euroa, nyt niitä saa 400 eurolla. Samaten sisällön tuottaminen, siis omatoimisen virtuaalitodellisuuden tekeminen on tullut halvemmaksi.

Täydet 360 astetta kuvaavan kameran ostaa tänään 400 eurolla, mikä on Korkolaisen mukaan oikein riittävä peruskäyttäjälle. Mahdollisuuksia siis on.

– Toki jos laitetaan hintaan nolla perään, niin ominaisuuksia on enemmän.

Termit selviksi

  • VR = Virtuaalitodellisuus, jonka avulla sinut voidaan siirtää toiseen aikaan ja paikkaan, riippumatta siitä, missä satut olemaan. Esimerkkinä vaikka käynti Lofooteilla tai kaukana jossain sademetsässä. Virtuaalitodellisuus sai alkunsa tietokonepeleistä, mutta on sittemmin löytänyt käyttöä muun muassa lentäjien koulutuksessa, teknisessä suunnittelussa ja ties missä. Käyttämiseen tarvitaan virtuaalilasit.
  • AR = Lisätty todellisuus, jossa oikeaan, olemassa olevaan ympäristöösi lisätään jotain. Vaikkapa 1800-luvun alkuun kuuluvia hahmoja Louhisaaren kartanon maisemissa. Nämä lisätyt hahmot voivat liikkua, keskustella keskenään ja kertoa asioita kyseisestä paikasta, toimia vaikka oppaina. Taitaa tänä päivänä toimia parhaiten tabletilla tai luurilla.
  • MR = Yhdistetty todellisuus. Tämä on hiukan hankalampi selittää, mutta periaatteena on jonkinlainen sekoitus kahta edellistä tekniikkaa. Parhaimmillaan ohjelman käyttäjä voi vaikuttaa ympäristöönsä, nähdä tekojensa ja päätöstensä vaikutukset. Vallan mainio tekniikka uusien ideoiden kokeiluun ja testaamiseen.