Alakulo hiipii syksyisissä nurkissa

0

Taas tuo ankeus iskee ja tietokone tuo kirjainrivistöä pimenevään syysoloon. Suruisa olo, ehkä hieman hymyäkin.

Pihatikka nakuttaa. Omat lempilinnut ovat häipymässä. Teen pientä säilöntähommaa, mitä kulloinkin jaksan, punaiset marjoja ja jotain vihannesta.

Haikeana kuulen kaukaa lahdelta omien lintujen hyvästihuutoja. Me palaamme, he sanovat. Toivon niin ja luotan pimenevän illan varjoissa heidän lupauksiinsa.

Televisio tuo eteeni konserttia ja monenmoista ihmiskohtaloa, verenpisaroitakin, jotka lojuvat pahuuden tantereilla kun maailma tuhoaa itseään. Minun verenpisarani akkunalla viestii rauhaa ja odotusta siihen, kun saamme taas valoa.

Irmaliisa

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän