Ennätykset uusiksi

0
19.8.2022 rekisteröityi kovin määrä salamoita 24 vuoteen.

Pirjo Koski

Elokuun 17. päivänä Verneri myrsky pisteli kovia lukemia: maasalamoita ennätykselliset 21 850 ja pilvisalamoita juhlavat 86 814. Salamointi oli todella komeaa seurattavaa, mutta tuolloin maan lounaiskolkassa säästyttiin suurimmalta rajuilmalta.

Ennätykset on kuitenkin tehty rikottaviksi. Hiukan yllättäen muutamaa vuorokautta myöhemmin syntyi etelään merelle pieni, ukkostava alue, josta muotoutui sen mantereelle päästyä niin sanottu Mauno-myrsky, joka veti kertaheitolla kaikki taulukot uusiksi.

19.8.2022 rekisteröityi hurjat 34 183 maasalamaa sekä pilvisalamoita uskomattomat 110 217. Se on kovin määrä salamoita 24 vuoteen – ja allekirjoittaneella oli eturivin paikka seurata myrskyä Sorolassa.

Yö alkoi kuten lukemattomat edelliset myrsky-yöt, suurella odotuksella. Ajoin peltoaukeille lähestyvää ukkosta vastaan. Oli todella lämmin, +24 astetta ja ilma seisoi. Välähdykset etelän suunnalla seurasivat toistaan kiihtyvällä tahdilla. Etäinen kaukainen, jatkuva murina sai vatsanpohjan kihelmöimään jännityksestä.

Ukkosmyrsky villiintyi päästyään mantereen puolelle ja levisi nopeasti joka puolelle. Hämmästyttävintä oli se, että sade kiersi kuvauspaikan aivan viime hetkiin saakka, onneksi.

Kun se saapui, se tuli jylisten. Pimeydessä kuului ukkosen murahduksien yli valtava pauhu, kuin vesiputous. Ja koko ajan välkkyi, jättiläismäisten luonnollisten strobojen seuratessa toistaan. Niinpä lähdin hakemaan suojaa.

Pellolla sijaitsee tukeva konehalli. Juoksin kameran kanssa sisälle.

Kun pääsin perille, vajosin puimurin renkaan viereen sydän hakaten. Jalkani olivat haudutettua spagettia, keitetty ei meinaan ole tarpeeksi vetelää!

Ihan hirveää salamointia joka puolella. Nojasin pääni renkaaseen ja vedin henkeä kerran jos toisenkin. Vesipisarat juoksivat puroina hiuksista kasvoilleni, maisema ympärilläni valaistui salamoista aina uudelleen.

Voihan nenä mitä tykitystä. Seurasin istuen vaikuttavaa luonnon näytelmää varmaan tunnin.

Lopulta nousin huterille jaloilleni pimeydessä ja tärisin adrenaliinista, joka edelleen virtasi suonissa. Taputin itseäni henkisesti hartioille, hyvin hanskattu tilanne kuvauksellisesti, vaikka ukkonen lähtikin lapasesta. Oli aika lähteä höyhensaarille, kellon näyttäessä aamuviittä.

Suomen salamat-datasta kiitokset Matias/Fmi

Kirjoittaja on laitilalainen ilmiökuvaaja.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän