Jokainen viikko olkoon lukuviikko

0

Arto Kanerva

Tässä on vielä pari päivää aikaa juhlistaa tämänvuotista lukuviikkoa uppoutumalla oikein kunnolla paikalliseen sanomalehteen, maakunnalliseen lehteen, kirjaan tai vaikka satunnaiseen sarjakuvaan. E-kirjat ovat melkein yhtä hyviä, äänikirjat puolestaan eivät.

Painettua lehteä tai kirjaa ei mielestäni mikään elektrooninen lukukokemus voi ylittää. Selaat kirjan sivuja välillä taaksepäin kaivaaksesi esiin, mitä aikaisemmin taas tapahtuikaan. Se on se sivujen plaraaminen, mikä tuntuu mukavalta. Puhumattakaan painotuoreen kirjan tuoksusta, sehän on avoin lupaus tulevasta.

Henkilökohtaisesti minua harmittaa välillä oikein syvästi, kun en millään tajua jujua siinä aamun Fingerporissa. Hiukan helpottaa, kun tiedän etten ole ainoa, mutta harmittaa silti. Toivottavasti joku  tutkija vielä tekee väitöskirjatyön Fingerporista selityksineen, bestsellerin aineksia.

Ensimmäinen lukemani kirja oli neliosainen Pieni Tietosanakirja vuodelta 1928. Kieltämättä outo valinta näin jälkeen ajatellen ja saattaa selittää monia elämäni omituisuuksia, mutta kuvat olivat hienoja piirroksia, joita oli mukava katsella.

Lukutaidon saavutettuani sain opettajalta oikeuden käyttää kansakoulumme pientä kirjastoa, mikä nyt ei ollut isohkosta komerosta kummempi laitos, mutta varsinainen aarreaitta juuri kirjainten saloihin perehtyneelle alakoululaiselle.

Lukeminen ei jäänyt siihen. Kotiin tuli tilattuna Loimaan Lehti, Turun Sanomat ja Maaseudun Tulevaisuus. Jokainen näistä kulttuurijulkaisuista oli tapana lukea kannesta kanteen, välillä jopa ääneen, kun sattui eteen erityisen mielenkiintoista tai ajankohtaista asiaa. Kirjahyllyssä oli muutamia opuksia, tietysti alkuun mainittu Pieni Tietosanakirja ja pari Waltaria, muita en muista.

Suomella on aina ollut kova maine korkean lukutaitoasteen vuoksi, kiitos kansakoulun, kirjastojen ja jopa kirkon, joka kinkereillä tenttasi seurakunnan nuorison lukutaitoa.

Lukutaito tuo mahdollisuuden opintojen laajentamiseen, siitä syntyy parhaimmillaan tiedettä, uusia ajatuksia ja keksintöjä.

Jotain nyt vain on hiukan pielessä. Jo viisi vuotta sitten uutisoitiin, että 11 prosenttia ikäluokasta päättää peruskoulun ilman riittävää lukutaitoa. Osaavat siis toki lukea, mutta aika kuluu sanojen ja lauseiden tajuamiseen, jolloin varsinaisen asian ymmärtäminen jää heikolle pohjalle.

Tuore tutkimus muutaman viikon takaa väittää, että nykyisistä aikuisista tuo sama osuus, 11 prosenttia kärsii lukuvaikeuksista, eikä pysty välttämättä selviämään edes arkipäiväisistä asioista.

Mitenkään aliarvioimatta teeveen ja radion vaikutusta, olen edelleen sitä mieltä, että painettu teksti  pitää pintansa. Olkoonkin, että tekstit tulevat nykyisin jopa reaaliajassa. Kunhan teksti päätyy painettuun julkaisuun, kirjoittajalla on ollut enemmän aikaa rakentaa ja miettiä se kirjoituksensa.

Ottakaa käteenne kirja, lukekaa ja nauttikaa.

Kirjoittaja oppi lukemaan ehkä vuonna 1961, varmaa tietoa ei ole. Varmaa on, että siitä lähtien on luettu.