Lieneekö olemassa konetta, jonka eteensä saatuaan Riku Poskiparta vain kääntäisi katseensa pois ja toteaisi, ettei kiinnostele sitten niin yhtään? Tuskin. Mies puuhastelee verstaallaan Laitilan Salonkylässä ja työstää kaikenlaista, niin puusta, kivestä, lasista kuin metallista – milloin soi sorvi, milloin taas sihisee laserleikkuri.
– No joo, olen kyllä sellainen, että kaikenlainen käsillä tekeminen kiinnostaa tosi paljon. Se on ehdottomasti mun juttu.
KOSKA HÄN opettelee paljon itse ja haluaa minimoida riskit, rohkealle kokeilijalle on kehittynyt tapa, josta hän ei tingi.
– Opettelen aina kaikesta ensiksi sen, mitä ei saa tehdä ja mikä on vaarallista, hän naurahtaa.
Sitten kun rajat tietää, voi niitä välillä vähän venyttääkin, toki mahdollisimman turvallisesti.
– Tietoinen riskinotto on ihan eri asia kuin tehdä jotain tietämättään vaarallista, sanoo mies, joka kysyttäessä myöntää rehdisti kokeilleensa sellaistakin, mitä ei missään nimessä suosittelisi muille.
“Opettelen aina kaikesta ensiksi sen, mitä ei saa tehdä ja mikä on vaarallista.”
TURVALLISUUS on keskeisessä roolissa myös Poskiparran uudessa harrastuksessa, taulujen maalaamisessa spraymaaleilla. Poskiparran innoittajana toimi tässäkin asiassa YouTube-videot, joista hän on bongaillut muutoinkin kaikenlaista mielenkiintoista.
– Kun näen jotain innostavaa, haluan paneutua asiaan perusteellisemmin ja kokeilla itsekin.
Viime vuoden puolella hän kokeili spraymaalausta ja innostui kovasti. Hän rakensi verstaansa nurkkaan maalaussopen, josta löytyvät niin maalit kuin muut tykötarpeet mutta ennen kaikkea turvalliset maalausolosuhteet.
– Spraymaaleilla maalatessa ilmanvaihdon pitää olla huippuluokkaa ja silti maalatessa pitää käyttää vielä höyryt, kaasut ja pölyt hengitysteistä pois pitävää suojainta, hän korostaa.
“SPRAYMAALEILLA maalaamisen juuret ovat vahvasti katutaiteessa.”
Lokakuun ajan hänen spraymaaleilla tekemiään tauluja on esillä Laitilan pääkirjastossa. Kyseessä on hänen ensimmäinen näyttelynsä.
SPRAYMAALEILLA maalaamisen juuret ovat vahvasti katutaiteessa.
– Ja tästä puolestaan on lyhyt matka esimerkiksi rakennusten seiniin tehtyihin muraaleihin. Itsekin suunnittelin sellaista meidän verstaan seinään, mutta sitten tuli tämä, hän sanoo ja osoittaa selkänsä tukena olevaa leveää tukivyötä.
Tukivyötä Poskiparta tarvitsee, koska hän loukkasi kesällä itsensä pahoin pudottuaan rakennustelineiltä. Rytäkässä selkänikama murtui ja mies on kuutisen viikkoa ottanut huomattavasti normaalia rauhallisemmin.
– Tarkoitus oli tietysti tehdä uusiakin tauluja näyttelyyn, mutta nyt ei auta kuin mennä jo valmiina olevilla. Onneksi niitä on kuitenkin paljon.
Spraymaalauksessa käytetään apuna erilaisia sabluunoita ja välineitä, joilla saa aikaan muotoja, tekstuuria, kuvioita.
– Melkein mitä vain voi käyttää, pumpulipuikosta pensseleihin, muovipusseista ikkunalastaan.
POSKIPARTA arvelee innostuneensa spraymaalauksesta luultavasti siksi, että kynnys siihen oli käsillään tekemään tottuneelle sopivan matala.
– Se ei todellakaan ole ihan perinteistä kuvataidetta. Mutta on meillä suvussa senkin alan taitajia, esimerkiksi tämä on pappani maalaama, hän sanoo ja näyttää kotinsa seinälle ripustettua taulua.
Koska miehen innoittajana on niin usein toiminut YouTube, on hän itsekin perustanut sinne kanavan.
– Julkaisen siellä videoita, joilla teen näitä spraymaalitöitä.
TAULUISSA aiheina toistuvat usein planeetat. Syy on henkilökohtainen: ne kiehtovat häntä.
– Mehän kuulutaan molemmat Piken kanssa Porin Karhunvartijoihin, hän sanoo ja viittaa sekä tähtitieteelliseen yhdistykseen että puolisoonsa Pirjo Koskeen.
Luonnosta inspiroituva pariskunta onkin tuttu näky milloin kivilouhoksilla, milloin havainnoimassa tai kuvaamassa erilaisia luonnonilmiöitä myrskysalamoista revontuliin, valaisevista yöpilvistä taivaan halkoviin satelliitteihin.
” Tykkään kehitellä kaikenlaista ja tehdä ihan omia juttujakin.”
POSKIPARTA on yhdeltä ammatiltaan timpuri, mutta hän kertoo pääosin opetelleensa itse tekemään kaikenlaista.
– Opettelin esimerkiksi sorvaamaan. Ylipäänsä innostun, kun näen esimerkiksi YouTube-videoilta, mitä kaikkea hienoa ihmiset ovat tehneet.
Usein hän kuitenkin lisää näkemäänsä ja oppimaansa omia mausteitaan.
– Tykkään kehitellä kaikenlaista ja tehdä ihan omia juttujakin. Esimerkiksi kun opin sorvaamaan puuastioita, niin päätin sitten upottaa niihin kiviäkin. Sillä samalla tekniikalla tein esimerkiksi pöydän, hän kertoilee.
SELKÄNIKAMAN murtuminen hidasti Poskiparran kesäsuunnitelmia melkoisesti, sillä toipuminen ja kuntoutus ovat pitäneet miehen pitkälti kotona ja hyvin rajoitetuissa asennoissakin.
– Ehdin hommata juuri ennen telineiltä putoamista laserleikkurin ja harmittaa aika lailla, etten ole sitä vielä juurikaan päässyt kokeilemaan. Mutta toisaalta, kun kerran olen viime viikot joutunut ottamaan rauhallisesti, niin käytin ajan hyödyksi ja olen opetellut laserin toimintaperiaatteet ja käyttöohjeet todella perusteellisesti.
“Koulussa oli aika vähän oppiaineita, joista tykkäsin tai jotka sujuivat.”
Laser on valmis käyttöön ja sillekin Poskiparta on rakentanut verstaalleen hyvät toimintaolosuhteet. Ensimmäiset kokeilut ovat innostaneet kehittelemään uutta.
– Olen tehnyt esimerkiksi joulukoristeita sekä kuviointeja peiliin ja lasiin. Kehitteillä on yrityslahjojakin, aika mielenkiintoisia juttuja, Poskiparta kertoilee ja olemuksesta hehkuu innostus – kun vain pääsisi pian kivuilta tekemään!
JUURI TÄLLAINEN positiivinen asenne, tekemisen ilo ja sinnikkyys huokuu Poskiparrasta, vaikka toinen puoli tarinaa on se, ettei elämä aina suju kuin tanssi.
Selvästi hän on löytänyt oman juttunsa.
– Koulussa oli aika vähän oppiaineita, joista tykkäsin tai jotka sujuivat. Mutta olen sitten myöhemmin aikuisena opetellut ja oppinut kaikenlaista, mistä tykkään. Ja mä olen tyyppi, joka tykkää nysvätä kaikenlaista, hän kuvaa nauraen.
Ja kun Poskiparran aikaansaannoksia katsoo, niin kyllä hän on myös tyyppi, joka nysvää kaikenlaista aika mielettömän hienoa.
Riku Poskiparran spraymaaleilla tekemää taidetta on esillä Laitilan pääkirjastossa (Kauppakatu 5) lokakuun ajan.