Kaarni-, Luku- ja Säkkijärven vesioikeudellisen yhteisön pohjapadon rakentaminen herättää närää Turun museokeskuksessa. Museokeskuksen arkeologi Sanna Saunaluoma sanoo, että pohjapadon ja siihen liittyvissä rakentamistöissä on tuhottu tärkeä muinaisjäännös. Muinaisjäännös on Männäisten ruukin vedensaannin turvaamiseksi rakennettu pato- ja kanavajärjestelmä, joka on rakennettu vuosina 1787–1788.
Uuden pohjapadon rakentamisesta vastannut Kaarni-, Luku- ja Särkijärven vesioikeudellinen yhteisö on teettänyt alueella muinaisjäännöksen vuoksi arkeologisen inventoinnin, kuten kuuluukin.
Vesioikeudellinen yhteisö tilasi tämän arkeologisen inventoinnin Turun museokeskukselta vuonna 2017 ja sen teki arkeologiaan erikoistunut Osuuskunta Arkebuusi. Muinaisjäännöksen arkeologisen inventoinnin loppuraportti valmistui toukokuussa 2018. Loppuraportissa todettiin, että vanha patorakennelma on säilynyt hyvin sen rannoilla olevilta osiltaan. Inventoinnin tehnyt Osuuskunta Arkebuusi totesi myös, että uusi pohjapato on mahdollista rakentaa siten, että patorakennelman säilyneisiin osiin ei kajota eikä niiden päältä ajeta tai niiden päälle kasata maata, kiviä eikä muutakaan irtainta.
Kaarni-, Luku- ja Särkijärven vesioikeudellisen yhteisön uusi pohjapato valmistui heinäkuun lopulla. Nyt Turun museokeskus on sitä mieltä, ettei rakentamisessa ole otettu huomioon muinaisjäännöstä koskevaa ohjeistusta.
– Inventointiraportissa on selkeästi todettu millä ehdoin uuden padon voi rakentaa eli sitten ettei muinaisjäännöstä vaurioiteta. Uuden padon rakennustyö on saatu päätökseen sillä seurauksella, että ojan eteläpuolinen historiallinen patorakenne on tuhoutunut, arkeologi Sanna Saunaluoma Turun museokeskuksesta toteaa. Turun museokeskus toimii Varsinais-Suomen alueellisena vastuumuseona.
Saunaluoman mukaan tapaus on erittäin harmillinen, koska uuden pohjapadon olisi voinut toteuttaa niin, että vanhat kivirakenteet säilyvät kokonaisuudessaan ehyinä.
– Hankkeen toteuttajana toimineen yhteisön edustajilla on ollut tiedossa, että uomassa on historiallinen, säilytettävä rakenne sekä heidän tilaamansa inventointiraportti käytössään ja silti on toimittu ohjeiden vastaisesti. Minusta tällainen välinpitämätön asenne seudun kulttuuriperintöä kohtaan on hyvin ikävää, hän toteaa.
Saunaluoma huomauttaa myös, että lain mukaan kiinteät muinaisjäännökset ovat rauhoitettuja ja ilman lupaa on kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen kielletty.
Inventointiraportin mukaan patorakenteen kokonaispituus on 51 metriä, jos mukaan lasketaan ojauoman yläosan leveys. Muinaisjäännös on siis huomattavan kokoinen.
Saunaluoma kertoo, että Museovirasto tekee vielä tänä syksynä virallisen maastokatselmuksen, johon osallistuvat Museoviraston ja Varsinais-Suomen alueellisen vastuumuseon edustajien lisäksi Laitilan rakennusvalvonta, patohankkeen toteuttaja, kiinteistön omistaja sekä muut mahdolliset asianosaiset.
– Tällainen katselmus tehdään sellaisessa tapauksessa kun kiinteään muinaisjäännökseen on kajottu ilman muinaismuistolain edellyttämää lupaa ja se on vahingoittunut. Katselmuksessa selvitetään muun muassa vaurioiden laajuus ja luonne sekä millainen merkitys vaurioilla on.
Mikäli todetaan, että patorakennetta on vaurioitettu tahallaan tai huolimattomuuttaan, kyse on muinaismuistolain rikkomuksesta ja sillä on omat seurauksensa.
“Museokeskukselta pyydettiin neuvontaa”
Vesioikeudellisen yhteisön puheenjohtaja Raimo Laaksonen on harmistunut, että museokeskukselta on tullut noottia uuden padon rakentamisesta.
– Tätä hanketta on valmisteltu 12 vuotta ja siihen on kulunut yli 60 000 euroa. Työt on tehty enimmäkseen talkoilla. Vaikka hyvään pyrkii, niin silti aina jollain on huomauttamista.
Laaksonen kertoo, että hän soitti 26. maaliskuuta museokeskukseen ja pyysi, että museokeskuksesta tulisi joku paikan päälle neuvomaan töitten aloittamisessa.
– Maastokatselmus ei silloin onnistunut, vaan minulle sanottiin, että tullaan sitten katsomaan, kun on valmista.
Laaksosen mukaan rakentamistyö oli vaativaa ja edellytti muun muassa ojanperkauksia ja puiden kaatoa.
– Kaikin tavoin yritimme toimia niin, ettei muinaisjäännöstä vaurioiteta. Onko sitten kuitenkin tapahtunut jokin tapaturma, hän miettii.
Laaksonen toivottaa museokeskuksen tervetulleeksi maastokatselmukseen nyt tänä syksynä. Hän sanoo, että jos jotain korjattavaa ilmenee, se tehdään.
– Tavoitteena on ollut saada veden korkeus tasaantumaan. Tässä on myös ympäristönäkökohta taustalla. Keväisin vesi on noussut korkealle, mutta kesällä laskenut niin alas, että järvet ovat alkaneet rehevöityä. Olemme uudella patorakenteella pyrkineet hyvään lopputulokseen, josta voivat nauttia kaikki järvien vaikutusalueella olevat parisataa mökkiläistä.