Eija Eskola-Buri
Yli 120-vuotias pappilarakennus tyhjeni viime vuonna, kun Laitilan seurakunta otti käyttöön liikekeskukseen remontoidut vuokratilat Kauppakadun varrelta.
Vanhoista rakennuksista on tullut seurakunnalle rasite, sillä niiden ylläpito vie varoja, jotka haluttaisiin käyttää toimintaan. Pappilasta luopuminen on listattu kiinteistöstrategiaan. Se linjaa, että seurakunta omistaa jatkossa vain sen toiminnan kannalta välttämättömiä kiinteistöjä.
Sosiaalisessa mediassa kesän alussa virinneessä keskustelussa pappilaa kehuttiin Laitilan keskustan kauneimmaksi rakennukseksi. Mistään virallisesta tittelistä ei ole kysymys, mutta jos asiasta järjestettäisiin kuntalaisäänestys, punainen talokaunotar olisi varmasti vahvoilla.
Facebookissa keskustelua käytiin ainakin Juha Kylänpään Facebook-sivuilla. Kylänpää teki pitkän työuran seurakunnan kappalaisena, josta hän jäi eläkkeelle puolisentoista vuotta sitten. Hän toteutti Laitilan seurakunnan järjestämän seurakuntakyselyn viime vuoden lopussa.
Kyselyssä seurakuntalaiset saivat muotoilla itse kysymykset, johon viranhaltijat antoivat myöhemmin kirjalliset vastaukset. Moni kysymyksistä koski seurakunnan kiinteistöjä. Kävi ilmi, että monilla laitilalaisilla on pappilaan vahva tunneside.
Rakennus- ja kulttuurihistoriallisten arvojensa vuoksi pappila on kaavassa suojeltu rakennus. Se edellyttää, että rakennuksen julkisivun pitää säilyä.
Seurakuntakyselyn innoittamana seurakunta järjesti kesäkuussa kaikille avoimen keskustelutilaisuuden kiinteistöjen tulevaisuudesta Laessaaren kappelissa. Siellä pappila ei Juha Kylänpään mukaan aiheuttanut juurikaan keskustelua – toisin kuin sosiaalisessa mediassa. Tosin osallistujiakin keskustelutilaisuudessa oli melko vähän.
Seurakunta on viime vuosina luopunut paitsi omasta seurakuntatalosta myös muun muassa kerhotiloina toimineista kiinteistöistä Välimetsän ja Kylänpään alueilla.
Seurakunnan kiinteistötyöryhmää luotsaa Jussi Perkkola, joka on kirkkovaltuutettu ja kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja. Hän muistuttaa, että seurakunnan jäsenmäärä on vähentynyt merkittävästi, mikä asettaa haasteita taloudelle. Parikymmentä vuotta sitten seurakunnassa oli lähes 9000 jäsentä, nyt enää 6432.
– Toiminta on seurakunnalle ykkösjuttu, ei seinien omistaminen ja ylläpitäminen, hän sanoo.
Pelkkänä juhlatilana pappilalle ei ole hänen mukaansa käyttöä. Kirkon vieressä sijaitseva kirkkokoti palvelee hautajaisten, syntymäpäivien, ristiäisten ja muiden perhejuhlien paikkana.
– Meillä on Laitilassa paikallisia yrittäjiä, jotka hoitavat juhlatilojen vuokraamista. Se ei ole seurakunnan tehtävä, hän huomauttaa.
Juha Kylänpää on laskenut, että juhlatilojen vuokrat eivät kattaisi pappilan ylläpitokuluja.
– Jos tilassa olisi 40 juhlaa vuodessa – mikä arvio on aika yläkanttiin – siitä tulisi 6000 euroa vuokratuloa 150 euron vuokrahinnalla.
Juhlatilana pappila on kodikas, mutta Kylänpään mukaan ei välttämättä kovinkaan toimiva, sillä samaan tilaan ei siellä mahdu kerralla kovin paljon väkeä.
– Olen puhunut siellä juhlissa useasti oviaukossa seisoskellen, hän kuvailee.
Talouspäällikkö Merja Jusi vastasi kysyjille tuoreessa seurakuntakyselyssä, että vuokrattavana tilana pappilarakennus olisi mitä ihanteellisin, mutta seurakunnan toimintaan liian kallis.
Perkkola ja Kylänpää mainitsevat molemmat, että Laitilan seurakunta ei ole suinkaan ainoa seurakunta, joka pyrkii eroon vanhoista kiinteistöistä. Esimerkkejä löytyy läheltä. Kaksi vuotta sitten Pyhärannan pappila siirtyi uusille omistajille, ja viime kesänä Euran seurakunta myi kulttuurihistoriallisesti arvokkaan, suojellun pappilarakennuksensa.
Laitilan pappila sai hyvät arviot seurakunnan kiinteistöjen kuntoa vuonna 2018 kartoittaneessa selvityksessä. Kiireellistä korjattavaa ei löytynyt vähäisiä tapetin halkeamia ja maalausta vaativia korjauksia lukuunottamatta.
Laitilan seurakunta omistaa Pyhän Mikaelin kirkon lisäksi Laessaaren kappelin ja Lehtoniemen leirikeskuksen. Untamalan ja Soukaisten kirkot ovat kyläyhteisöjen omistuksessa.
Mistään talouden katastrofista ei kiinteistöjen myyntibuumissa ole Laitilan seurakunnan kohdalla kysymys. Seurakunta teki tänä vuonna kolmatta vuotta peräkkäin ylijäämäisen tuloksen.
Uusin tilinpäätös kuvailee seurakunnan talouden tilaa vakavaraiseksi: omavaraisuusaste on korkea, lainaa ei ole ja rahoitusvarallisuuttakin on kertynyt.
Toiminnan keskittäminen saman katon alle vuokratiloihin on varautumista tulevaan. Se tuo säästöjä rakennusten ylläpidossa, vaikka ilmaista sekään ei ole. Vuokriin on seurakunnan tämän vuoden talousarviossa varattu noin 130 000 euroa.
Näkökulmia pappilan tulevaisuuteen on monia, mutta julkinen keskustelu asiasta on ollut melko vaisua. Kylänpään Facebook-sivuilla virinneessä keskustelussa yksittäiset kommentoijat toivat esille rakennukseen liittyviä tunnearvoja ja moni toivoi sen säilyvän edelleen seurakunnan ja seurakuntalaisten käytössä.
Kotiseutuneuvos, historioitsija Jukka Vehmas näkee, että pappila voisi jatkossakin säilyä seurakunnan omistuksessa. Hän uskoisi sille löytyvän uudenlaista käyttöä.
– Siitä pitäisi tehdä jonkinlainen projekti, jolla on ideointikykyinen, aikaansaava ja markkinointia osaava vastuuhenkilö.
Kotiseutuneuvos on tunnettu vanhojen rakennusten vaalijana. Hänen ansiokseen voi laskea, että keskustan vanhimpiin rakennuksiin lukeutuva Poukan talo säilyi ja Kaukolan kartano löysi uuden, sen historiaa arvostavan omistajan.
Jos pappilan myynti toteutuu, on ostajasta kiinni, millaisena vanha pappila säilyy tuleville polville. Suojelumerkintä ei aina aina ole sataprosenttinen tae rakennuksen säilymisestä. Suojelu toki velvoittaa omistajaa pitämään rakennuksen kunnossa, mutta myös suojelukohteita on päästetty lähes korjauskelvottomaan kuntoon – myös Laitilassa.
Esimerkiksi rakennuskaavassa suojeltu Kaukolan kartano oli päässyt täysin rappiolle ennen kuin kulttuurijohtaja Atte Laine osti sen ja kunnosti entiseen loistoonsa.
Lopullisen päätöksen pappilan kiinteistön myymisestä tai säilyttämisestä seurakunnan omistuksessa tekee kirkkovaltuusto. Jos myyntipäätös tehdään, valtuusto päättää aikanaan myös sen uudesta omistajasta.
Pappila ennen ja nyt
- Rakennustyö alkoi 1899.
- Otettiin käyttöön 1902.
- Arkkitehti Otto F. Holm.
- Toimi valmistuessaan kirkkoherran asuntona.
- Sijaitsee Pappilantiellä keväällä 2018 puretun seurakuntatalon vieressä.
- Toiminut viime vuosina muun muassa nuorisotoimiston, kanttorin ja lähetyssihteerin työskentelytilana, juhlakäytössä sekä päivä- ja iltapäiväkerhojen käytössä.
- Tyhjeni syksyllä 2021, kun kasvatustyö eli seurakunnan kerhotoiminta siirtyi seurakuntakotiin.
- Palvelee tällä hetkellä tarvittaessa hätämajoitustilana.
Pappila rakennettiin järven rannalle
Laitilan kirkkoherran virkatalo sijaitsi valmistuessaan 1902 Valkojärven järvimaisemassa. Sen läheisyydessä sijaitsi aikoinaan myös 1760-luvulla rakennettu vanha pappila, joka sai purkutuomion 1903.
Pappilan väki teki kesäisin huviretkiä yli Valkojärven Palttilan kartanoon tai kauniille Kaukolan niemelle. Joskus he kävivät tervehtimässä maisteri Efraim Eloa Soukaisissa , kuvailee Laitila 1900-luvulla -teos kirkkoherran perheen vapaa-ajan viettoa 1800-luvun lopussa.
Maailma ja maisemat muuttuvat. Vanhaa pappilaa ei enää ole, Valkojärvi on kuivattu pelloiksi ja uudesta pappilasta on alettu käyttää nimitystä vanha pappila.
Pappilaperinne juontaa juurensa Laitilassa tiettävästi keskiajalle asti. Vanhana pappilana nykyään tunnetun rakennuksen arkkitehtinä toimi vuonna 1899 Otto Holm, joka on suunnitellut myös muun muassa Rauman entisen merikoulun, nykyisen merimuseon. Rakennuksessa oli kuusi kamaria, sali, keittiö, pesutupa ja yksi vinttikamari.
Tilan talousrakennukset jäivät käyttöön ja pihamaalle rakennettiin vuonna 1904 uusi 40 lehmän kivinavetta. Myöhemmin talousrakennukset purettiin, viimeksi navetta vuonna 1955.
Kirkkoherran pappila oli pitäjän suurimpia taloja. Tilan kokonaispinta-ala oli lähes tuhat hehtaaria ja sitä suurempia manttaaleja olivat vain Palttilan ja Kaukolan kartanot.
Vuonna 1983 tehdyssä saneerauksessa pappilan ilme palautettiin niin julkisivun kuin sisätilojenkin osalta alkuperäiseen asuunsa. Vanha sali kunnostettiin juhlatilaisuuksia varten.
Asumiskäytöstä rakennus poistettiin vuonna 1987. Pappila oli saanut uuden elämän toimisto- ja hallintokäytössä.
Seurakunnalla oli vielä 2000-luvun alussa toinenkin pappila, joka oli rakennettu kappalaisen virkataloksi Santilan alueelle. Seurakunta myi talon vuonna 2004.
Vuodesta 1998 lähtien seurakunnalla ei enää ole ollut papiston virka-asuntojärjestelmää.
Pappila rakennettiin järven rannalle -jutun lähteet: Eero Setälä: Laitilan seurakunnan vaiheita 1860–luvulta 2000 -luvulle.Jukka Vehmas, Kari Alifrosti: Laitila 1900-luvulla.
