Katja Kaartinen
Michaela Kontulla on ollut kiireinen syksy. Hän aloitti heinäkuussa uudessa tehtävässään maaseutuasiamiehenä ja työpäivät ovat kuluneet opettelussa. Vapaa-ajallaan hän on puolestaan puinut puolisonsa kanssa Kalannin Santtion kylässä sijaitsevan sukutilan peltoja ja seuraavaksi on syysmuokkausten vuoro.
– Mieheni kotitilalla on tehty sukupolvenvaihdos vuonna 2014 ja nyt me vastaamme peltojen viljelystä. Meillä on viljan lisäksi härkäpapua. Tämä kasvukausi onnistui hyvin ja oli parempi kuin viimeiset pari vuotta. Sama tilanne on muillakin alueen maanviljelijöillä, Kontu kertoo.
Michaela ja Sauli Kontu ovat 12. isäntäpari kyseisellä tilalla. Viljeltävää maata heillä on vajaat 40 hehtaaria.
– Meillä on melko pieni maatila, mutta kyllä tilan töissä saa illat ja viikonloput kulumaan, Michaela Kontu kertoo.
Pärjätäkseen päätoimisena maanviljelijänä on tilan joko kyettävä erikoistumaan tai viljelypinta-alaa on kasvatettava vähitellen.
– Maanviljelijöiden elämä on jo pidempään ollut melko haastavaa, koska kustannukset nousevat koko ajan. Ukrainan sodan myötä on tullut vielä huoli siitä, riittävätkö lannoitteet, saadaanko sähköä ja polttoainetta ja mihin hintaan, Kontu lisää.
Viljan hinta on ollut nousussa ja viljelijöille se on hyvä asia. Toisessa päässä tuotantoketjua ovat kuitenkin kotieläintilalliset, joiden käyttämän rehun hinta on myös nousussa.
– Näiden lisäksi myös kausityöntekijöiden pula on haasteena, koska kaikkia töitä ei voida tehdä koneellisesti.
Kontu työskentelee päivisin kolmen muun maaseutuasiamiehen kanssa Laitilan, Kustavin, Vehmaan, Pyhärannan, Uudenkaupungin ja Taivassalon muodostamalla maaseutualueella. Maaseutupalveluiden vastuukuntana toimii Vehmaa.
– Maaseutuasiamiesten lisäksi alueella toimii maaseutupäällikkö. Minun vastuulleni kuuluu maksujen hyväksyntä Lokalahden, Taivassalon ja Kustavin alueilla, Kontu kertoo.
Vehmaan luotsaamalla alueella on 663 aktiiviviljelijää ja peltoalaa reilut 34 255 hehtaaria. Alueella on valtakunnallisesti vertailtuna runsaasti erikoiskasviviljelyä ja kananmunantuotantoa.
– Täällä kasvatetaan runsaasti myös avomaan vihanneksia ja mansikkaa. Paikalliset kasvuolosuhteet soveltuvat moneen.
36-vuotias Kontu on kotoisin Uudenkaupungin Kalannista ja hänen vanhemmillaan oli vihannesten viljelyyn keskittynyt tila. Hän kävi peruskoulunsa ja lukionsa Uudessakaupungissa ja tutustui jo teini-ikäisenä tulevaan mieheensä.
Teknisen alan opinnot ja työt veivät hänet hetkeksi pois Kalannista, mutta veri veti takaisin maatalouden pariin ja kotiseudulle. Hän on myös ammattikorkeakouluista valmistunut agrologi ja hortonomi. Opiskeluinto on kasvanut samaa vauhtia kuin maanviljelyala on vienyt häntä mukanaan.
– Olen paluumuuttaja sekä alueellisesti että ammatillisesti. Ennen maaseutuasiamiehen työtä olin Pro Agria Länsi-Suomen puutarha- ja erikoiskasvituotannon asiantuntija. Pidin työstä, mutta halusin tehdä ja vaikuttaa enemmän paikallisella tasolla, Kontu kertoo.
Nyt hän on löytänyt oman paikkansa. Kontu viihtyy maaseutuasiamiehenä hyvin ja hänen tarkka luonteensa ja asiakaspalveluhenkisyytensä sopivat tehtävään.
– Olen parin ensimmäisen kuukauden aikana tehnyt hukkakaurakatselmuksia, käsitellyt hirvi- ja petoeläinvahinkohakemuksia sekä tehnyt viljelijöiden tukioikeuksien siirtopäätöksiä. Teen osittain samanlaista työtä kuin Pro Agriassa, mutta maaseutuasiamiehenä olen toisella puolella Vipua, Kontu summaa.
Vipu on viljelijöiden verkkoasiointipalvelu, jonka kautta tulleita tukihakemuksia Kontu käsittelee. Vuoden vaihteesta lähtien Vipun rooli kasvaa entisestään, koska silloin alkaa EU:n maatalouspolitiikan seuraava Cap-kausi. Sen jälkeen ei enää käsitellä paperilomakkeita, vaan kaikki toimii sähköisesti.
– Maataloustukijärjestelmä uudistuu ja sen myötä säännöt ja ehdot muuttuvat. Kaikki on kuitenkin vielä osin keskeneräistä, eikä tiedetä ihan tarkkaan, mikä muuttuu ja miten, Kontu selventää.
Luvassa on siis koulutuksia sekä maaseutuasiamiehille että maanviljelijöille. Vuoden vaihteesta lähtien myös esimerkiksi peltojen tukioikeudet poistuvat.
– Jos pelto on tukikelpoinen, tulee sillä olla lisäksi tukioikeus, jotta pellosta saa tuen. Tukioikeuksia on siirretty viljelijältä toiselle peltolohkon hallinnan tai omistuksen muuttuessa. Tämä on aiheuttanut ylimääräistä työtä monelle taholle. Seuraavalla tukikaudella tukioikeuksista luovutaan ja pellon tukikelpoisuus määritellään muilla tavoin, Kontu selventää.
Syysmuokkausten lisäksi viljelijöillä on edessä myös ympäristökorvausten syysilmoitusten teko. Sen viimeinen jättöpäivä on 27. lokakuuta. Kontu lupaa tarvittaessa auttaa syysilmoituksiin liittyvissä asioissa.
– Töitä maaseutuasiamiehellä riittää ympäri vuoden, sillä eri tukia haetaan ja laitetaan maksatukseen eri aikoina. Ruuhkaisin ajankohta on huhtikuun lopulta kesäkuun alkuun, Kontu summaa.
