Laitilalaislähtöisiltä kulttuurin moniottelijoilta Markus Rantaselta ja Marko Laihiselta on ilmestynyt lastenlaulukirja Uudet toivelaulut. Rantanen ja Laihinen ovat monille lapsille tuttuja heidän luomiensa hahmojen Maestro Markuksen ja Fiktio Faktan kautta. Kaksikko on tehnyt kansanmusiikkia tunnetuksi tuhansille lapsille päiväkotikeikoilla ja alakouluissa.
Uudet toivelaulut -kirjan tarinassa Maestro Markus ja Fiktio Fakta käyvät muskaritunnilla, jossa he esittelevät tekemiään uusia lauluja. Kirjassa on tarina ja leikkiohjeita, mutta myös uusien laulujen nuotit ja sanat, joten kirja toimii soitto- ja laulukirjana. Kappaleiden aiheet kuten maja, mopoautomummo, lima ja uimahalli, on saatu lapsilta itseltään ja varhaiskasvatuksen ammattilaisilta.
Uudet toivelaulut ovat Rantasen säveltämiä ja Laihisen sanoittamia.
– Kappaleissa on pyritty huomioimaan ikäryhmä eli laulut ovat laulettavia lapsille.
Lauluissa punaisena lankana Rantanen on pitänyt suppeahkoa äänialaa.
– Lauluja pystyvät laulamaan pienemmätkin lapset. Jääräpäisesti pidin äänialan mukavan alueella.
Kirja sopisi mitä mainioimmin Maestro Markuksen ja Fiktio Faktan kiertueohjelmaksi, mutta keikkoja ei ole lähiaikoina tiedossa.
– Meillä on perhe-elämää ja töitä. Koronakin vaikutti siihen, että kiertuetahti on vähentynyt, Turun konservatoriossa opettajana toimiva Rantanen kertoo.
Lapsiperhearkea elävä Rantanen myöntää, että oma merkitys on myös rahoituksella, jonka hakeminen on työlästä. Aiemmat kiertueensa Maestro Markus ja Fiktio Fakta ovat rahoittaneet apurahoilla ja Eu-hankkeiden kautta.
Markus Rantasen mukaan nykyään hyvää lasten musiikkia on paljon tarjolla ja siihen panostetaan.
– Suunta on ehkä ollut, että lastenmusiikki on tehty enemmän kuunneltavaksi. Kun mennään ajassa taaksepäin ja mietitään lauluja kuten Ihme ja kumma tai Oravan pesä, niin ne on tehty lasten laulettavaksi.
Rantasen mukaan laulaminen edistää lasten kielellistä oppimista, oman ja vieraiden kielien oppimista.
– Laulamisesta tulee hyvä mieli, niin lapsille kuin aikuisille. Yhteenkuuluvuutta se tuo myös mukanaan.
Kansanmusiikilla ja siihen läheisesti liittyvällä kansantanssilla on valtava voima. Esimerkiksi vähän aikaa sitten Venäjältä uutisoitiin Jakutian eli Sahan tasavallasta sodanvastaisesta mielenosoituksesta, jossa naiset tanssivat osuohai-piiritanssia. Poliisit eivät pystyneet mielenosoitusta hajottamaan.
Uudet toivelaulut -kirjan lauluja voi kuunnella yleisimmissä suoratoistopalveluissa kuten Youtubessa ja Spotifyssä Markus Rantasen soittamana ja laulamana. Kappaleissa on kansanmusiikin poljentoa.
Rantanen myöntää, että näin on, paitsi kappaleissa Discoon, Kummitusten juhlat ja Herneiden bändi. Markus Rantasen mukaan kansanmusiikki on alkujaan tehty sellaiseksi, että lauluja pystyy laulamaan ilman mitään sointusoitinta, jolloin melodian pitää yksin toimia. Uusissa toivelauluissa on samaa pyrkimystä yksinkertaisuuteen.
Suuria tavoitteita Rantanen ei uusille toivelauluille ole asettanut.
– Toki toiveena on, että kirjamme leviäisi mahdollisimman laajalle ja että moni tykkäisi.
Palpan Killi -pilkkalaulun tekivät jokikonnat
Markus Rantaselta on ennen joulua tulossa kirja Etteivät laulut meiltä unohtuisi, perinteen kerääjä Väinö Pesolan matka Vakka-Suomeen. Kirja on jatkoa Rantasen vuonna julkaisemalle kirjalle Prenttelin Hessu, joka kertoo laitilalaisesta pelimannista. Väinö Pesola taltioi muun muassa Prenttelin Hessun laulut.
Markus Rantaselle Palpan Killi on tuttu.
– Se on ihan puhdas kansanlaulu, rivo laulu, joka kertoo Laitilan kanavatyöskentelystä Valkojärven kuivatuksen aikaan.
Markus Rantasen mukaan Väinö Pesola taltioi kyseisen laulun Yläneeltä, joten siksi laulua ei tulevassa kirjassa ole.
– Laulu on tehty rekilaulumittaan. Kappaleen sanoista on eri versioita ja Paddingin versio kuuluu rivompaan.
Rantasen tietojen mukaan Palpan Killi oli paremmasta perheestä oleva nainen, jota Valkojärveä kuivattaneet työmiehet, joita jokikonniksikin kutsuttiin, yrittivät vokotella.
– Hän ei lähtenyt vokotteluihin mukaan, ja hänestä tehtiin pilkkalaulu, Rantanen kertoo kuulleensa.
Kotiseutuneuvos ja pelimanni Jukka Vehmas kertoo, että Kalannin Kylähiidessä on Palpan talo.
– Palpan Killi on todella roisi laulu. Yli-Nokarin Timo osasi sen ulkoa, ja olen häntä sopivissa tilanteissa säestänyt.
Vehmaksen mukaan laulusta tiedetään, että se on peräisin ajalta 1899–1905, jolloin oli käynnissä Valkojärven ensimmäinen, suurimittainen laskeminen.
– Kuivatustyömaa on ollut niissä oloissa valtava ruljanssi Laitilan ja Kalannin alueella, Vehmas kertoo.
Ulkopuolista työvoimaa oli ainakin satoja miehiä muun muassa Pohjanmaalta.
– Palpan Killi oli Kirsti, oliko talon tytär vai kenties piika, siitä ei ole tietoa. Hänestä on tehty jenkan tahtiin laulettava pilkkalaulu.
Vehmas luonnehtii melodiaa tarttuvaksi. Alla olevan tekstiversion Palpan Killistä Väinö Pesola taltioi vuonna 1909 Yläneellä asuneelta puutarhurilta, joka oli kotoisin Uudeltakirkolta.
Palpan Killi se kanavan rannalla käveli sipsutteli,
kuin hän näki jokipojan silmistä tippui vesi.
Palpan Killi se Korjalan puarista kirjavat sukat osti,
kuin hän pani ne jalkansa nin kannukset niistä loisti.
Aurinko paistoi kirkkahasti pisin Palpanmäen laitaa,
itse hän Killi se hamettansa nosti ja kulkuri rullasi paitaa.
Eikä tätä laulua metsäsä tehty eikä järven jäällä,
vaan se on tehty Laitilan kanavan kärräyslankun päällä.
Renkipoika nin pikkuinnen ja sill’ on vähän voimmaa,
kun ei hän saanut Killin kanssa noita pärkän kiäliä soiman.
Palpan Killin sängyssä oli tilkusta talkusta täkki,
sinne häntä jokipoika kunniansa jätti.
Palpan Killin puarissa oli pikkuinen harmaakin ovi,
siitähän nähtin, että Killille tua nussiminen sopi.
Tarinaa toivotaan kesäteatteriin
Facebookissa käytiin viime viikolla keskustelua Palpan Killi -pilkkalaulusta, jota 1970-luvulla suursuosioon noussut Rauli Badding Somerjoki lauloi. Baddingin versio on kuunneltavissa videopalvelu Youtubesta.
Facebook-keskustelussa laitilalainen Jussi Vaajasaari kertoo hänen isänsä, kotiseutuaktiivi Arto Vaajasaaren usein toivoneen Palpan Killistä näytelmää Kaivolan kesäteatteriin. Kaivolan kesäteatterin kantaviin voimiin kuuluva Matti Varjonen on samoilla linjoilla. Keskustelussa hän haaveilee, että Palpan Killistä, Valkojärven kuivatuksesta ja niin sanotuista jokikonnista eli paikalla työskennelleistä vierastyöläisistä olisi hienoa saada näytelmä Kaivolaan.
– Siitä on tehty elokuva Kanavan laidalla, vuonna 1949. Se tarina on sijoitettu tänne meille, Varjonen lisää.
