– No, kiirettä on kieltämättä pitänyt, vahvistaa muurari Tapio Kylä-Heiko olettamukseeni ja viittaa ihmisten innokkuuteen hankkia juuri nyt erilaisia tulisijoja. Syynä on tietysti viime aikojen kuuma puheenaihe, sähkönhinnan raju nousu.
Kylä-Heiko onkin viime viikot tehnyt pitkää päivää. Työpäivät ovat täyttyneet niin uusien takkojen asentamisesta tai muuraamisesta kuin jo olemassa olevien puulämmitteisten tulisijojen korjaamisesta. Puulämmitykseen käytettävien tulisijojen kirjo on valtava, massiivisista leivinuuneista pieniin kamiinoihin, pönttöuuneista kaakelitakkoihin.
Kylä-Heiko muistuttaa, että mitä eri lämmitysmuotoihin tulee, vuoristoratailmiö näkyy siinäkin kuten monessa muussakin asiassa.
– Toisinaan öljyllä on ollut suht edullista lämmittää, välillä taas sähköllä ja luultavasti nykyinen tilanne on sekin aikansa kestävä kausi. Eihän siitäkään kauaa ole, kun alettiin puhua siitä, miten haitallista puulämmitysmuoto on, hän kuvaa muutosta.
PUULÄMMITYS saa Kylä-Heikolta totaalisen synninpäästön, mutta hänestäkin olosuhteet tulee luoda mahdollisimman hyviksi.
–Esimerkiksi kaavoitukseen tulee kiinnittää huomiota, sillä tiheästi rakennetuilla alueilla puulämmityksellä voi olla haittavaikutuksia. Ja puunpolttokurssit ovat tosi hyviä, kun opetetaan polttamaan puuta tehokkaasti ja mahdollisimman päästöttömästi.
Hänestä olisi hyvä sekin, että tulisijaa arvioitaessa huomioitaisiin sekä se, miten puhtaasti se polttaa puuta että se, kuinka hyvin se varaa lämpöä.
–Huonommin lämpöä varaavassa tulisijassa pitää polttaa puuta paljon enemmän ja vaikuttaahan sekin moneen asiaan.
“Sähkön hinnan nousu on kieltämättä vetänyt aika vakavaksi.”
OLEN PYYTÄNYT Kylä-Heikon kotiimme, koska lähes 100-vuotiaan hirsitalomme kaksi vanhaa kaakeliuunia ovat olleet käyttämättömiä koko perheemme talossa asumisen ajan.
Asumme Laitilan vanhassa kanttorilassa ja talossa on onneksi säilynyt vanhoja lämpöä varaavia kakluuneja, jotka lienevät joko Uudenkaupungin tai Turun kaakelitehtaan tuotantoa. Lisäksi keittiöstämme löytyy puuliesi, jota olemme aina käyttäneet aktiivisesti sekä miellyttävää lämpöä tuomaan, mutta myös ruuanvalmistukseen. Pääosin huusholliamme on kuitenkin lämmitetty ilmalämpöpumpuilla ja tarvittaessa kovimmilla pakkasilla käyttöön on otettu myös sähköpattereita.
Kolmikerroksisen hirsitalomme sähkönkulutus on vastannut varsin hyvin sitä keskiarvoa, mitä sähkölämmitteisessä omakotitalossa asuva nelihenkinen perhe kuluttaa sähköä eli vuodessa noin 19 000 kilowattituntia. Sähkön hinnan nousu on kieltämättä vetänyt aika vakavaksi.
KORJAUKSEN kohteena olevissa kakluuneissamme on niin sanottu vastakiertotekniikka, jonka Kylä-Heiko kertoo olevan takkarintamalla yhä käytetty.
– Sitä alettiin käyttää jo 1800-luvun lopulla ja vaikka nykyään käytetään erilaisia tekniikoita, esimerkiksi vesikiertoa, niin myös vastakiertoa käytetään edelleen.
Kylä-Heiko selvittää, että kakluunilla on melkoinen ilmanvaihdollinen merkitys.
– Jäteilmaa poistuu noin 30 kuutiota vuorokaudessa. Siksi on myös pidettävä huolta siitä, että sisälle pääsee raitista korvausilmaa.
Vaikka vitsailen Kylä-Heikolle, että raitista ilmaa soljuu hyvin talon alkuperäisistä ikkunoista, niin onhan kujeilussani totta toinen puoli. Olemme kuitenkin halunneet säilyttää talon hyvässä kunnossa olevat pokat, joissa on ohuet, puhalletut lasit.
“Nuohooja on lomaillut viikon ajan Lapissa ja saanut sinä aikana 67 työpuhelua.”
KYLÄ-HEIKO tutkii kakluuneja ja toteaa, että hommaa niissä on. Hän tarvitsee myös apua ja soittaa nuohooja Kari Halmiselle, josko tämä ehtisi tarkistamaan hormit.
Halminen pelmahtaa paikalle, mutta jatkaa kiirettä valitellen pian matkaansa. Hän jättää kuitenkin lainaksi työvälineitään, eikä muurarin auta muu kuin hypätä hetkeksi nuohoojan saappaisiin.
– En minä kyllä näitä sun hommiasi yleisemmin ala tekemään, Kylä-Heiko naurahtaa ja lähtee kiipeämään katolle.
Kiire on seurannut viime viikot myös Halmisen kantapäillä. Hän kertoo lomailleensa viikon verran Lapissa ja saaneensa sinä aikana 67 työpuhelua.
– Nuohousaikoja soitellaan nyt todella paljon. Aina alkusyksy on kiireistä, mutta kyllä nyt näkyy se, että puulla halutaan lämmittää aiempaa enemmän.
SUURIN OSA Tapio Kylä-Heikon työstä on uusien takkojen asentamista ja muuraamista. Hänellä on ollut 8 vuotta oma muurausalan yritys, ja Warma-Uunien kanssa hän on tehnyt yhteistyötä jo yli 15 vuoden ajan.
– Ensin olin heillä töissä ja oman yrityksen perustettuani yhteistyömme on jatkunut. Olen ollut töissä myös Tiilerillä.
Urallaan yli tuhat takkaa muurannut Kylä-Heiko opiskeli muurariksi, koska halusi maatilan töiden lisäksi tehdä muitakin töitä. Hän asuu perheineen kotitilallaan Laitilan Seppälässä ja vaihtoehtona oli aikoinaan joko laajentaa tilaa tai sitten hankkia lisätienestiä maatilan ulkopuolelta.
– Olen lapsesta saakka tehnyt töitä maatilalla ja ajattelin, että tykkäisin ehkä tehdä jotain muutakin. Opiskelin rakentamista ja sitten muurariksi työn ohessa.
MUURARIN oma koti lämpiää maalämmöllä.
– Isä oli aikoinaan laittanut taloon öljylämmityksen, kuten silloin tapana oli. Minä muutin sen maalämmöksi.
Mutta löytyy kotoa sentään jokunen tulisijakin.
– Puuhellan tein keittiöön vuoden 2011 Tapaninmyrskyn jälkeen, koska en silloin sähkökatkon vuoksi saanut aamukahvia ja olen ihan kahviriippuvainen, Tapio Kylä-Heiko nauraa.