Sain kunnian seurata upeaa revontuli näytelmää naapurikylässä. Revontulet aloittivat näytelmän heti melko aktiivisella kaarella, joka nousi nopeasti Otavan tienoille. Kaaresta nousi todella korkeita, liloja säteitä reilusti yli otavan.
Tarvitsin kuviin lisää aukeaa idän puolelle, joten lähdin matkaan jalkaisin vauhdilla keskemmälle peltoa ja tulin siinä pimeässä rymytessäni hätistäneeksi hirven ylös sen makuupaikasta. Kuului vimmattua töminää puhinaa. Auts, tästä voi tulla tilanne.
Huikkasin hirvelle, että “mee vaan nukkumaan takaisin, täällä on tilanne revontulissa ihan hieman päällä ja ylipäälliköltä meidän tutkimusryhmästä kävi käsky, että kaikki oudot reposet on yritettävä nyt taltioida! Lupaan olla hiljaa!”
Hirvi kunnioitti meidän ylipäällikön yötoivetta ja poistui. Nyt oli loistava sijainti kuvauksellisesti, joka puolella oli tilaa sommitella maisemaa yhteen revontulien kanssa.
Yön kolmas reposnäytelmä starttasi niin kutsutuilla protoni-revontulilla eli sykkivillä vihreillä läiskillä. Revontulikaareen ilmaantui idän puolelle läiskä, joka lähti venymään kulkien kohti revontulikaaren lakea. Päästyään miltein kaaren laelle läiskä katkesi. Siitä erkaantui toinen sykkivä läiskä ja perään kolmas.
Läiskät jatkoivat matkaansa kohti länttä vajotakseen vaaleanpunertavaan diffuusiin revontuliusvaan. Jännän näköistä, nipistelin itseäni, että olenhan hereillä.
Parhaimmillaan vihreitä läiskiä oli revontulikaaren yläreunassa viisi kappaletta: erikokoisia, sykkiviä, vihreitä alueita. Ihan kreisin näköistä paikanpäällä koettuina.
Jälkikäteen pitkä nauhamainen hässäkkä kuvissani paljastui harvinaiseksi Steve-nimiseksi ilmiöksi, joka ei ole revontuli mutta esiintyy tulien seurassa. Se siis voi olla vähän tuollainen “epämääräinen suhrukasa”. Kanadalaiset muodon löytäjät, älkää loukkaantuko
Erittäin kaunis ja erikoinen ilta ja mikä parasta, sain toimittajakollegani bongaamaan myös nämä revontulet!
Kirjoittaja on laitilalainen ilmiökuvaaja.