Hyvää isänpäivää!

0

Sunnuntaina vietetään jälleen isänpäivää. Suomessa isänpäivä löytyi epävirallisesti almanakoista jo 1970-luvun alkupuolella, mutta virallisesti isänpäivää on vietetty vasta vuodesta 1987 alkaen, jolloin juhlasta tuli yleinen liputuspäivä.

Isänpäivä ei ole kuitenkaan kaikille helppo päivä. Päivä voi myös muistuttaa isättömyydestä.

Laitilan Sanomat kertoo tässä lehdessä kaupunginjohtaja Lauri Katteluksen isyydestä. Hän kertoo haastattelussa arvostavansa isyyttään erityisesti siksi, että hänellä on ollut omaan isäänsä etäinen suhde. Avioerot eivät ole aina helppoja ja ne heijastuvat myös lasten elämään. Onneksi tänä päivänä kaikenlaiset perheet hyväksytään yhä paremmin. Biologisen isän puuttuminen perheestä on yhä vähemmän asia, joka määrittää lapsen elämää. Perheiden lisääntynyt monimuotoisuus on normalisoinut myös tätä asiaa.

Tänä päivänä kun perheet ovat yhä monimuotoisempia, perheessä ei ole ehkä ollutkaan isää, vaan kaksi äitiä tai perheessä on kaksi isää, herää kysymys, onko järkevää enää juhlia erikseen äitien- tai isänpäivää. Olisiko parempi juhlistaa vanhempain päivää? Päivä ainakin on jo olemassa, sillä Yhdistyneet kansakunnat on julistanut kesäkuun ensimmäisen päivän kansainväliseksi vanhemmuuden päiväksi. Vanhempi voi olla isä tai äiti, adoptiovanhempi tai joku muu läheinen, joka on vastannut lapsen kasvatuksesta.

Tai sitten isänpäivän sankarijoukkoa voi ajatuksissaan laajentaa. Voimme juhlistaa omaa isää, isoisää tai vaikka sitä ihmistä, joka on ollut itselle isähahmo. Isähahmo on voinut olla esimerkiksi läheinen miessukulainen, opettaja, urheiluvalmentaja tai vaikkapa huolehtiva naapurin mies. Jokaisella on ollut elämänsä varrella joku ihminen, jota voi ainakin muistella sunnuntaina.

Teija Uitto

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän