Yhtään tienpätkää ei oltu missään valaistu, ainoastaan koulun keittiössä oli valo ja keittäjä Elsa ahertamassa. Savu nousi kyllä kolmesta piipusta, rehtori Gumssen eli Gunnarin (lempinimi karjun) luokkahuoneen kaakeliuunista ja keittiössä ison padan alla olevista liekeistä.
Saattoi olla se päivä, kun Elsa keitti koko koulun lempiruokaa, josta rehtorimme varoituksen sanalla sanoi, että jokainen ottaa ämpäristä lautaselleen sen verran, mitä jaksaa syödä. Pitää myös ajatella pulpettirivien loppupään oppilaiden ruuan tarve.
Ruoka oli Måonäs rama eli suolasilakoiden kanssa keitettyjä kuorittuja perunoita. Keitettiin niin pehmeäksi, melkein muhennokseksi, voissa ja maidossa, pippureita mukana tietysti. Se oli meidän herkkuruoka, olimmehan melkein kotoisin meren rannikolta, ja kala oli aina mielessämme. Koulussa oli kolme luokkaa. Ruuat syötiin pulpetin päältä, ja maito tuotiin pullossa kouluun mukaan.
Takaisin aiheeseen: miksi minua kiusattiin koulussa? Ensin, en osallistunut (en ollut ainoa) aamuhartauteen, mutta kyllä suurin pilkka tuli minulle isäni takia. Hän oli Munsalan ainoa poliisi, ja pitäjä oli suuri. Etäisyydet olivat suuret, koska Munsala koostui kahdesta pitkästä niemestä, joiden ympärillä hiekkaa, hiekkaa ja taas hiekkaa. Avomeri oli kohti länttä. Nykyisin Munsala on liitetty Uutenkaarlepyyhyn, johon ovat liittyneet myös Uudenkaarlepyyn maalaiskunta ja Jepua.
Sain lempinimen tovereilta, kun monella muilla pojilla oli omat lempinimet kuten Klirrdongpang, Prullus, Skepparn, Skräppon ja Föuspallan.
Rikollinen, niin kutsuttu mopomies, oli Munsalasta kotoisin. Hän teki monet monet murrot ympäri Suomen maata ja kulki mopolla. Isäni ja muut poliisit joutuivat hänet usein niin kutsutusti taistelukentillä tapaamaan, eivätkä he saaneet millään kiinni tätä vikkelää ”minkkiä”, nimeltään Runar Holmström.
Jälkeenpäin monella on muistissa selvittämättömät kahden sairaanhoitajiksi opiskelevien tyttöjen surmat Tulilahdessa, mistä häntä syytettiin. En epäile yhtään. Minulla on valtava määrä dokumentteja ja valokuvia hänestä. Olen ollut avustamassa Runar-kirjan kirjoittajalle.
Monien vuosien päästä Runar-mopomies saatiin yleisövihjeen perusteella yöllä kiinni pienellä metsätien osuudella. Poliisit olivat Ahti Aronen ja painija Väinö Hauta-aho. Isäni muiden poliisien kanssa oli muilla sulkupaikoilla. Päivä oli 6 marraskuuta 1959, ja kotona todella jännitimme äitini ja siskoni ja veljeni kanssa, tuleeko lankapuhelimitse viesti ja minkälainen viesti. Silloin ei ollut kännykkää vaan lankapuhelimet.
Kyllä oli aamulla kivaa nousta polkupyörän selkään, olla ensimmäisenä koulun pihalla, ja sain kertoa tovereille uutisen pidätyksestä. Siihen loppui koulukiusaaminen.
Raimo Aatos Oksanen
Ps. Ikävä kyllä Runar hirttäytyi Vaasan läänivankilassa ja Tulilahden murha jäi selvittämättä. Runarin pistooli on tallessa, ja tästä on kuva ohessa.