Marja-Liisa Mutka
Otsikko on lainattu Juha Kauppisen kirjan Heräämisiä alaotsikosta. Kirjassa Kauppinen pohtii niitä tapahtumia ja tapaamiaan ihmisiä, jotka saivat hänet näkemään tarpeen suojella luontoa. Aloin muistella omia luontomuistojani. Tunnistanko sieltä sen hetken tai ne tapahtumat, jolloin minusta tuli luonnonsuojelija?
Varhaisimmat muistoni ovat tuoreesta seka- ja lehtimetsästä. Peräkanaa serkkujen kanssa tarvoin kumpparit lonksuen mummon perässä hakemaan lehmiä lypsylle. Metsä tuoksui ja linnut lauloivat.
Vapaana metsässä laiduntavien lehmien kellot kalahtelivat rauhalliseen tahtiin. Aikuisena, kun osun samanlaiseen luontotyyppiiin, muisto palaa mieleeni ja silmiini nousevat kyyneleet.
Kun koulun kevätlukukausi päättyi, meidän perheemme muutti kesämökille. Isä kävi mökiltä käsin töissä, me muut asuimme mökillä kolme kuukautta.
Ei ollut sähköjä eikä juoksevaa vettä, mutta järvi oli ja metsää. Opin kuljeksimaan yksin metsässä ja soutelemaan järvellä. Ympärilläni veden välke, luonnon äänet ja tuoksut, tunsin huikaisevaa ihastusta.
Toinen mummola oli pienessä kirkonkylässä, jonka keskellä oli koskilampi. Kylän ylä- ja alapuolella oli järvi ja sulut, joiden läpi vesi laskettiin keskellä olevaan lampeen ja sieltä jatkamaan matkaa.
Lampi ja virtaava vesi olivat aina äänessä. Kosken ääni merkitsi ja merkitsee edelleen kesää ja aurinkoa. Lampi oli matala ja vesi kirkasta.
Loma mummolassa oli täynnä uimista, sukeltelua ja tutustumista vedenalaiseen elämään. Sadepäivinä istuskelin vintillä lukemassa Viisikkoa ja kuuntelemassa kosken kohinaa.
Muistoni ovat minulle ainutlaatuisia. Nämä kokemukset ovat osaltaan tehneet minusta luonnonsuojelijan.
Luontokadon takia voi olla, että lähitulevaisuudessa lapset eivät saa kokea mitään vastaavaa. Luontokato tarkoittaa, että luonto häviää ihmiselle taistelussa elintilasta.
Suomessa joka toinen luontotyyppi on uhanalainen. Vaikka tekisimme kaiken mitä voimme, kaikkia kadonneita eläin- ja kasvilajeja ei saada takaisin. Sukupuutto on päätepysäkki.
Jokaisella eliöllä on oma tehtävänsä tässä ekosysteemissä, missä ihminen on vain yksi osa – ei kaiken herra ja muiden yläpuolella. Pekka Borg kirjoittaa kirjassaan Tuhlauskulttuurista luontokadon ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, että ”emme voi olla varmoja siitä, millaisia muutosvoimia ihmisen aiheuttamat toimenpiteet laukaisevat – ne voivat olla ihmisyhteisöille ja ekologisille järjestelmille äkillisiä ja palautumattomia”. Suomalaisten tehtävä ja oikeus on suojella Suomen luontoa!
Kirjoittaja tunnustaa olevansa luonnonsuojelija