Pirjo Koski
Linnunradan kuvaustilanteesta Pyhärannasta on vaikea keksiä mitään kerrottavaa, koska kaikki sujui kuin tanssi. Vastaavat illat ovat harvinaisia. Yleensä tuolla pimeässä sattuu jotain mainitsemisen arvoista, muttei tällä kertalla. Yön voi kiteyttää kahteen sanaan, ääretön ja rentouttava.
Omituisin hetki oli palata kotiin sunnuntaina kello 23. Jotkut painoivat Laustilla kaivinkoneiden kanssa hommia. Ihmettelin, että missähän välissä jengi niissä taloissa nukkuu. Siellä kuulkaa tanner ryskyi, kun telaketjuilla painettiin menemään.
Olisi muuten hieman kiroiluttanut, jos olisi tullut reposet Pyhärannan reissun jälkeen. Nehän kaivoivat sitä mastoa Laustilla valojen kera, kuka sitä pimeässä duunia painaa paitsi revontulikuvaaja. Noh, onneksi ei tapahtunut revontuli-saralla mitään ihmeellistä.
Miksi ihmeessä pitää yöllä ylipäänsä tolskata kaivurien kanssa? Se on suurin kysymysmerkki. Luonto ei saa levätä eikä nukkua, kun heidän makuuhuoneessaan urakoidaan. Niin, eläimet yöpyvät tuolla ulkona, tuskin ovat tyytyväisiä.
Viimeisen parin vuoden aikana olen törmännyt toistuvasti siihen, että öisin tehdään todella paljon melua tuottavia töitä, mikä on huolestuttava trendi. Ei ole kauaakaan, kun kello 01 joku urakoi Särkijärvellä maansiirtokoneen kanssa.
En tiedä, onko kynnys ilmoittaa yörauhan katoamisesta alentunut kansalaisilla vai eikö kukaan uskalla mutista ääneen selkeästä yörauhan rikkomisesta? Ymmärrän, että päivisin tulee melua, kun tehdään töitä, mutta tarvitseeko metelöinnin jatkua kello 22 jälkeen?
Edelliskesänä eräs naapureista päätti alkaa kello 00 poraamaan kallioon reikiä räjäytyksiä varten. Arvatkaas millainen meteli siitä tuli?
Seurasi miekkapartion kutsuminen yörauhan saavuttamiseksi. Olihan se nyt yliarvostettua, että pieni ihminen haluasi nukkumaan kello 00 keskellä kuuminta kesää, ja ikkunoita täytyi vielä pakosta pitää auki.
Ugin pojat saivat hiljaisuuden palautettua meille “jo” kello 02 yöllä. Kiitos siitä.
Onko nyky-yhteiskunta kannustamassa narsistiseen ajattelutapaan “Kunhan minulla on kaikki hyvin ja homma kulkee, ei muilla ole niin väliä”.
Tämä on kuvottava ajatusmalli. Haluammeko me toteuttaa sitä? Tuleeko yhteiskunnasta siten parempi?
Ei ja ei tule.
Kirjoittaja on laitilalainen ilmiökuvaaja.