Monien askeleet vievät kirkkomaalle

0

Tulevana viikonloppuna vietämme pyhäinpäivää, joka on kahden juhlapäivän viikonloppu. Helluntaina alkavassa kirkkovuoden jälkipuoliskossa on vain kaksi tällaista viikonloppua, juhannus ja pyhäinpäivä.

Monien askeleet vievät kirkkomaalle, viemme rakkaittemme haudoille kukkia ja kynttilöitä. Kotona otamme esille rakkaittemme valokuvia ja niittenkin luo sytytämme kynttilät.

Ajatuksemme kääntyvät kuolemaan, tahdoimmepa sitä tai emme. Mitä on kuolema? Sitä emme tiedä, ajan rajan ylittäneet rakkaamme ovat sen jo kokeneet.

Jeesus lupaa omilleen ”minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun saakka”. Hän sanoo myös:”Joka uskoo minuun elää, vaikka olisi kuollut, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun ikinä kuole. Näihin Jeesuksen lupauksiin voimme turvallisesti luottaa ja kohdata kerran oman kuolemamme.

Kun lapsi kastetaan hänen otsaansa ja rintaansa kastepappi tekee ristinmerkin. Tällä merkillä lapsi luovutetaan Luojansa omaksi elämän tielle. Henkilökohtaisesti olen saanut elää pitkän vaiherikkaan elämän, vaikka synnyinkin niin sanotusti Jumalan selän takana kaukana Pohjan perukoilla.

Harmittelen, kun jäin ainoaksi lapseksi. Kiitos rakkaat edesmenneet vanhempani, kun veitte kasteelle ja valitsitte erinomaiset kummit.

Palavaa kynttilää sanotaan myös Jeesuksen vertaukseksi, sillä Hän toi valon pimeään maailmaan. Muistelurikasta viikonloppua. Sammutathan kynttilän, kun lähdet huoneesta.

Lahja Isotupa