– Tässä on isäni, äitini, isoäitini ja nuorimman sisareni hauta, Kalliotie kertoo ja lisää, että tähän hän itsekin haluaa aikanaan tulla haudatuksi.
Kalliotien hiljattain menehtynyt veli tullaan hautaamaan Raisioon. Toisen sisaren ja tämän miehen hauta on Rauman Monnassa.
Kalliotie on kotoisin Laitilan Untamalan kylästä ja asuu nyt Raumalla.
– Yritän käydä tällä haudalla pari kertaa kuukaudessa. Kesällä hieman useammin. Lisäksi käyn pyhäinpäivänä ja jouluna, hän kertoo.
Pyhäinpäivän alla hautausmaalla on Kalliotien ja Suomisten lailla muitakin huolehtimassa läheistensä haudoista. Laitilan seurakunnan hautausmaavastaava Tapio Junnila kertoo, että pyhäinpäivän alla ihmiset käyvät laittamassa istutuksia ja tuomassa kynttilöitä ja kynttilälyhtyjä hautausmaalle.
– Kynttilöitä tuodaan pyhäinpäivänä jonkin verran vähemmän kuin jouluna. Esimerkiksi muualle haudattujen muistomerkille tuodaan pyhäinpäivänä noin 150 kynttilää ja jouluna yli 300, Junnila kertoo.
Koronapandemia on vaikuttanut hautajaisten viettotapaan ja tällä hetkellä näyttää, että muutos saattaa olla jäämässä pysyväksi. Junnilan mukaan saattoväkeä on ollut hautajaisissa koronarajoitusten purkamisen jälkeenkin vähemmän kuin ennen koronaa.
– Isot hautajaiset ovat vähentyneet.
Perhe- tai tuttavapiirissä siunaaminen on lisääntynyt. Junnila kertoo huomanneensa, että yhä useammassa kuolinilmoituksessa kerrotaan, että siunaus toimitettu läheisten läsnäollessa.
Myös muistotilaisuuteen osallistuvat yhä useammin vain kutsutut.
Laitilassa jo puolet vainajista tuhkataan. Tuhkauksen valitsevien määrä on kasvanut koko ajan. Laitilassa tuhkat on mahdollista joko haudata tai sirotella erilliselle sirottelualueelle. Valtaosa haluaa, että uurna haudataan.
– Tänä vuonna uurnia on haudattu vanhoihin sukuhautoihin.
Vanhan haudan päälle hautaaminen on arkkuhautauksessa mahdollista vasta 20 vuoden kuluttua. Uurnan voi kuitenkin haudata jo aikaisemmin, koska sitä ei haudata yhtä syvälle kuin arkkua.
– Uurnan hautauksessa omaiset saavat olla läsnä, mutta tuhkien sirotuksessa se ei ole mahdollista.
Junnilalla on uurnan hautaukseen liittyvä oma seremonia, jonka hän suorittaa jos omaiset niin toivovat. Ennen hautausta hän on vienyt uurnan valmiiksi haudalle erillisen alustan päälle. Hän lukee Psalmin 23, joka alkaa sanoilla Herra on minun Paimeneni ei minulta mitään puutu .
– Sen jälkeen uurna lasketaan hautaan ja luetaan rukous.
Kun uurna on peitelty, Junnila lukee Anna-Mari Kaskisen kirjoittaman runon. Se sopii itseasiassa täydellisesti pyhäinpäivään.
Kun luulemme olevamme yksin, ovat luonamme ne, joita olemme rakastaneet.
Ote Anna-Mari
Kaskisen runosta