Isäni (1895) sanat jäivät kirkkaina mieleen. Venäjä on luotettava. Satoja vuosia malli on pysynyt samana. Vaikka kaikki on selkeästi näkyvissä, nuorempi polvi ei usko, koska he eivät halua nähdä totuutta. Sellainen rajoittaa.
Kaiken suuntana näyttää olevan vain se, mistä nyt saa rahaa. On lapsellista, että sitten vasta viesti menee perille kun pommit putoilevat. Vielä on varaa ihmetellä, että miten tässä näin kävi. Putinisteja riittää maailmalla.
Tosiasioiden esille tuominen on niin sanottua vihapuhetta. Vihan todellisuus näkyy Ukrainassa. Saako nyt puhua? Välitämmekö uiguureista vai ostammeko mistä halvalla saa. Rahoitamme Kiinaa. Mitä Taiwanista? Kuka painostaa Saksan johtoa myymään Hampurin konttisatamaa kiinalaiselle, vaikka kansa tajuaa, mitä tapahtuu? Valtavan strateginen ja niin haavoittuva upea keskus, käykääpä katsomassa.
Meidän ajattelu-toiminta -mallimme eivät ole verrattavissa muutamien muiden johtajien ajatteluun. Eivätkä liioin tavoitteemme. Meidän uskomme nojaa lujasti ystävyyteen ja yhteiseen voimaan. On vakava virhe kuvitella että kaikilla on sellainen mielikuva maailmasta. Ei ole koskaan ollut.
Valtaa ja alistamista unelmoivat osaavat kyllä käyttää meidän sinisilmäisyyttämme häikäilemättä hyväkseen. Ilolla näen, että mediassa alkaa olla havaintoja tästä. Pitää osata varautua. Jos (kun) Venäjä tuhoaa itseään, seuraa siitä meille huono järjestys. Nyt pitää vyötä kiristää ja hoitaa sille varalle, ettei vielä ole kaikkea nähty. Lepsuiluista tulee lasku. Vähintään nyt pitäisi joka suomalaisen jo voida nähdä miten kalliiksi mieletön rahanhimo tulee. Sitä menetystä ei voi korvata millään rahalla. Laitetaan kasvua kasvitarhan suuntaan.
Veikko Harala