Spot, vok ja wok

0

Tänä syksynä kaikki puhuvat spotista. Sillä tarkoitetaan tietenkin sitä pörssisähkön hintaa, jota pitää seurata tunti tunnilta, että tietää, mihin aikaan uskaltaa napsauttaa pesukoneen käyntiin tai lämmittää saunan. Harva tiesi mistään spotista vielä viime keväänä. Tai onhan sitä ennenkin puhuttu spotista, spottivaloista tai koirien ihottumasta, hot spotista.

Kieli heijastelee elämäämme. On arvioitu, että suomen yleiskieleen tulisi jopa kaksi tai kolme uutta sanaa päivässä. Mutta kumpi muuttuu, maailma vai kieli? Vuonna 2015 uutisotsikoissa vilahteli lyhenne vok. Suomeen tuli silloin yllättäen yli 30 000 turvapaikanhakijaa, mikä oli noin kymmenkertainen määrä aiempiin vuosiin verrattuna. Isoissa kaupungeissa avattiin pika-aikataululla uusia vastaanottokeskuksia, joista käytettiin lyhennettä vok. Turun Pernossa vastaanottokeskus oli niin täynnä, että telttamajoituskin oli vok. Vanhasta retkeilymajasta tehtiin vok ja jopa Pernon vanha koulu, joka oli suljettu sisäilmaongelmien vuoksi, kelpasi vok-käyttöön. Laitilassakin oli vok, josta paljon uutisoitiin.

Tänä vuonna Suomeen odotetaan 40 000–80 000 ukrainalaista hakemaan kansainvälistä suojelua. Vastaanottokeskuksia avataan jälleen, mutta vok-lyhenne on jostain syystä unohtunut, paitsi vesiosuuskunnissa, jossa vok tarkoittaa vesiosuuskuntaa. Itselle tutuin on wok eli wokkipannu.

Tänä syksynä on puhuttu paljon myös ydinvoimaloista ja etenkin Olkiluoto 3:sta. Kun kävin 70-luvun lopulla yläastetta (nykyinen yläkoulu), vastustin ydinvoimaloita kuten monet nuoret. Meitä nuoria huolestutti, mihin ydinjäte sijoitetaan. Takin rintapieleen piti mielenilmauksena kiinnittää pinssi, mutta ei siinä mitään ydinvoimasta sanottu, vaan pinssissä luki: Ei atomivoimaa!

Jo 70-luvun lopulla alettiin puhua biodynaamisesta viljelystä, josta sitten myöhemmin tuli luomuviljelyä. Lihatiskillä myytiin vielä 80-luvulla talouskyljyksiä. Siihen aikaan syötiin myös broileria, ei kanaa.

Sanat saavat uusia merkityksiä. Kun 70-luvulla mentiin baariin, se tarkoitti lounasruokalaa, jossa syötiin esimerkiksi oopperaleipiä tai metsästäjänleipiä. Nyt niitä ei taida saada enää muualta kuin julkkiskokki Michael Björklundin hienostoravintola Royale Estradista Helsingistä. Nykyisin baariin mennään juomaan ja juhlimaan.

80-luvulla opettelimme käyttämään atk:ta, mutta meistä tulikin it-osaajia. Ammattinimikkeetkin muuttuvat. Lehdissä on ollut lehtimiehiä, sitten journalisteja ja toimittajia. Lastentarhanopettajista on tullut varhaiskasvatuksen opettajia ja palomiehistä pelastajia.

Vanhukset muuttuivat ensin senioreiksi, sitten ikäihmisiksi ja ikääntyneiksi. 60- ja 70-luvulla olin tyttö ja 80-luvulla nainen, nyt olen naisoletettu ja cis-sukupuolinen, eli myös koen itseni naiseksi. Isät ja pojat eivät puhu samaa kieltä, sillä kieli on myös sukupolvien erottumisen väline.

Kieli saa muuttua, mutta kahdesta sanasta en halua luopua. Tahdon olla elämäni loppuun asti äiti ja mummo.

Teija Uitto

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän