Neea Jortikka, 15, nostaa pöytään vadelma-valkosuklaajuustokakun. Juuri tämä kakku oli ratkaiseva, kun Neea mietti viime keväänä kesätyöpaikan hakua.
– Olin tehnyt tällaisen vadelma-valkosuklaajuustokakun ja se oli niin hyvää, että tein sitä uudestaan ja uudestaan.
Neea on aina pitänyt leipomisesta, mutta vadelma-valkoosuklaajuustokakun ansiosta hän hoksasi, että leipomisestahan voisi saada itselleen työn. Niinpä hän viime kesänä päätti perustaa 4H-yrityksen.
– Mietin kovasti yritykselle nimeä. Sitten yhtenä yönä keksin, että yrityksen nimenä voisi olla Nenparelli, eli nimi tulee Neeasta ja nonparellista, tyttö kertoo innostuneena.
4H-yrityksen perustaminen oli tytön mielestä yllättävän helppoa. Tosin isä on auttanut Neeaa kirjanpidossa, isä kun on yhdessä yrityksessä osakkaana ja hänelle nämä taloushallinnon asiat ovat tuttuja.
– Mietin tarkkaan, miten esimerkiksi hinnoittelen tuotteet. Pitää laskea raaka-aineiden kustannukset ja sitten vielä itselle hiukan palkkaa, Neea kertoo.
Hänestä parasta yrittäjyydessä ovat joustavat työajat. Tosin joustava työaika on alkanut venyä yhä pidemmäksi. Neean äiti, Kristiina Inkala, kertoo, että Neealla on usein neljän päivän leivontarupeama ja viimeinen yö menee tuotteita pakatessa.
Neea on myynyt tuotteitaan Laitilan torilla ja markkinoilla. Joulunavaukseen Neea leipoi suklaamuffinseja, piparicookieita, suklaisia maustekakkuja, piparimutakakkuja, joulutorttuja ja valkosuklaakonvehteja.
– Etukäteen mietin, että kannattaako joulutorttuja tehdä, kun niitähän kaikki leipovat. Mutta yllättäen juuri ne loppuivat ensimmäisinä.
Nuori leipuri on alkanut saada niin paljon tilauksia, että perheessä on keskusteltu jopa keittiön laajentamisesta.
– Kun Neea leipoo, keittiö on niin täynnä leivontatarvikkeita, äiti hymyilee.
Neea on leiponut niin kauan kuin muistaa. Jo pienenä tyttönä hän letitti pitkoja mamman kanssa.
– Isänäidin, mummun, kanssa on leivottu paljonkin. Mummi on tehnyt aina ihan mielettömän hyvää päärynämutakakkua. Se on innostanut minua leipomisessa.
Hän kehuu myös koulun kotitalousopettajia, jotka ovat hyvin kannustavia.
– Kun seitsemännellä luokalla alkoi kotitalous, innostuin siitä heti ja sen jälkeen olen ottanut sitä myös valinnaisaineeksi.
Kotitalouden oppikirjoista löytyy myös hyviä reseptejä. Neea käyttää myös marttojen reseptejä.
– Esimerkiksi karjalanpiirakat teen aina marttojen reseptillä. Kun karjalanpiirakoita alkaa tehdä, niitä pitää tehdä vähintään 50, sillä joka tapauksessa leipomiseen menee kolme tuntia.
Neealla on käytössä Hilja-isomummun pulikka. Piirakoitten leipominen tuntuu erityisen hienolta, kun pulikka on kulkeutunut evakkoreessä Karjalan Räisälästä tänne Laitilaan.
– Isänisä eli pappa oli 1,5-vuotias, kun heidän perheensä lähti evakkoon.
Pulikassa näkyy eletty elämä. Tuskinpa olisi Hilja-isomummu uskonut, että pulikka on käytössä vielä 2020-luvulla ja että kun nuori leipuri kaulitsee karjalanpiirakkataikinaa, hän katsoo samalla Salatut Elämät -sarjaa.
– Minua ennen tätä pulikkaa on viimeksi käytetty kuulemma silloin, kun isän kastejuhliin on leivottu karjalanpiirakoita.
Pulikkaan liittyy myös koskettava tarina. Papan perheen piti lähteä evakkoon junalla, mutta he myöhästyivät junasta. Juuri se juna joutui Elisenvaaran pommitukseen.
– Jos perhe olisi ehtinyt junaan, he olisivat menehtyneet, Kristiina-äiti kertoo.
Neea pitää pulikkaa kunnioittavasti kädessään. Ehkä pulikalla leivotaan vielä Koko Suomi leipoo -ohjelmassa?
– En tiedä, Neea naurahtaa ja punastuu.
Mutta sen hän tietää, että leipominen säilyy läpi hänen elämänsä rakkaana harrastuksena. Yläkoulusta Neea suuntaa lukioon ja toivoo, että lukion jälkeen pääsee opiskelemaan lääkäriksi.
