Pöydällä näyttäisi olevan villasukkameri, mutta oikeastaan pöydällä on paljon enemmän: lämmöllä valmistettu joululahja tuntemattomalle lähimmäiselle.
Seurakunnan diakoniatyö sai viime viikolla Laitilan Marttayhdistyksen tervehdyksen, kymmeniä pareja miesten jalkoja lämmittämään kudottuja villasukkia.
– Diakoniatyö saa paljon villasukkia edelleen lahjoitettavaksi ja ne ovat hyvin toivottuja lahjoja. Nyt toivoimme erityisesti miesten sukkia, sillä niitä meille lahjoitetaan vähemmän. Ilahduimme siis kovasti, kun martat lupasivat niitä kutoa, kiittelee seurakunnan diakoniatyöntekijä Liinu-Stina Kunnaala-Voicu.
LAITILAN Marttayhdistys on jo vuosien ajan lahjoittanut jäsentensä neulomia villasukkia eri-ikäisille laitilalaisille.
– Aloitimme perinteen vuonna 2013, jolloin kudoimme sukat 6-vuotiaiden ikäluokalle eli niille, jotka aloittivat koulutaipaleensa, kertoo Marttayhdistyksen puheenjohtaja Ritva Soinu.
Marttayhdistyksessä sukkalahjoituksista vastuun kantaa yhdistyksen kässä- eli käsityökerho, jota vetää kässä-Martta Tuula Elo.
– Meillä on innokkaita kutojia ja aina parin viikon välein kokoonnumme yhdessä kutomaan ja viettämään aikaa.
Lahjoitushaasteisiin yhdistys ostaa langat, kutojat antavat omalla työllään panoksensa vapaaehtoistyöhön.
– Parhaillaan kudomme perhepäivähoidossa oleville lapsille sukkia, yhteensä niitä tarvitaan noin 50 paria, Tuula Elo kertoo.
“Tiedämme, että Laitilassa on monia miehiä, jotka näitä sukkia kovasti odottavat.”
Liinu-Stina Kunnaala-Voicu
SEURAKUNNAN diakoniatyön kautta muistetaan joulun aikaan niitä, jotka ovat olleet vuoden aikana taloudellisen diakonia-avun piirissä.
– Tiedämme, että Laitilassa on monia miehiä, jotka esimerkiksi näitä sukkia kovasti odottavat.
Kunnaala-Voicu kertoo, että joulupakettiin kääräistään joka vuosi ainakin suklaalevy ja villasukat.
– Paketissa voi olla myös jotakin muuta, vaikkapa lahjakortti.
Tänä vuonna diakoniatyön taloudellisen avun piirissä on ollut yksittäisiä aikuisia noin 40 ja pariskuntia noin 15. Apua on annettu myös lapsiperheille ja lapsia näissä perheissä on noin 80.
VIIME vuodet ovat olleet monille haastavia, sillä yhtäkkiä taloudellinen tilanne on voinut heiketä, Kunnaala-Voicu sanoo.
On ollut koronapandemian tuoma epävarmuus ja sen jatkoksi ongelmia ovat aiheuttaneet esimerkiksi energian, polttoaineen ja ruuan kallistuminen.
– Myös Laitilaan sotaa paenneiden ukrainalaisten tilanne vaikuttaa, hän lisää.
Seurakunnan diakoniatyö saa erilaisia lahjoituksia juuri joulun alla.
–Yhteydenotot lisääntyvät ja ihmiset haluavat auttaa. Me kutsummekin tavalliset laitilalaiset auttamaan ja ihmiset vastaavat tähän kutsuun monin tavoin, kuten vaikkapa Martat nyt lahjoittamalla kutomiaan miesten villasukkia.
Kurintik kilkattaa, lahjasukkaa valmistaa
– Ei tule Tuulasta käsityöihmistä, sanoi oma opettajani, kun kouluaikana yritin kutoa jotakin, naurahtaa Tuula Elo, joka nykyään vetää Laitilan Marttayhdistyksen käsityökerhoa.
Vähänpä opettaja tiesi, sillä Tuulastahan tuli käsityöihminen henkeen ja vereen.
– Meidän perheessä käsityöinnostus on tosin hypännyt yhden sukupolven yli, mutta lapsenlapsia kutominen kiinnostaa kovasti, hän kertoo.
“Olen minä yhtenä suvena yrittänyt laiturilla kutoa ja het putosi tik laiturin alle.”
Tuula Elo
LOHDULLISTA onkin, että vaikka nyt kutimet eivät tuntuisi käsiin sopivan, niin se ei tarkoita, että niin olisi aina.
– Monihan innostuu kutomisesta eläkkeellä, silloin on aikaakin aivan eri tavoin, tietää Marttayhdistyksen puheenjohtaja Ritva Soinu.
Hän kuvailee kutomisen olevan mielenterveyttä edistävää puuhaa.
– Kyllä siinä hermot lepää, hän naurahtaa.
Varsinainen win–win-tilanne siis: yksi saa nauttia kutomisesta ja toinen ihanasta lopputuloksesta.
TUULA Elo kertoo, että hänellä on kotona tyypillisesti samaan aikaan käytössä kahdet kutimet.
–Vaikeampi kuviomalli on keittiössä, helpompi taas television ääressä. Vaikea malli vaatii keskittymistä ja hyvää valoa, helpompaa voi kutoa televisionkatsomisen ohessakin.
Kumpikaan heistä ei kudo kesäaikaan.
–Kesällä ei edes tule mieleen tarttua kutimiin, mutta kun syksy tulee, kutimet löytävät käteen kuin itsestään, Ritva Soinu naurahtaa.
–Silloin on niin paljon muutakin tekemistä. Vaikka olen minä yhtenä suvena yrittänyt laiturilla kutoa, mutta heti putosi tik laiturin alle, Tuula Elo kertoilee ja lisää vielä hämmentyneen näköiselle toimittajalle:
–Tik on siis Laitilan murteella puikko. Kudinpuikko on laitilalaisittain sanottuna kurintik, hän selittää naurahtaen.