Eija Eskola-Buri
Ompeluseura on Padon kylässä toiminut ansiokkaasti. ”Sinne jonnekin” lähetetyt paketit ovat sisältäneet lapasia, sukkia ja alusvaatteita.
Silmukoiden väliin on kätketty reserviläisille voimaa ja rohkeutta kestää ankarat taistelut vihollista vastaan.
Joulupaketit valmistamme erikoisella rakkaudella viemään heille siunauksellista ja rauhallista joulua.
Oheinen kirjoitus on julkaistu Laitilan Sanomissa 8. joulukuuta 1939.
Silmukoiden väliin kätketty viesti kouraisee juuri nyt erityisellä tavalla. Talvisota oli alkanut marraskuun lopussa.
Yhtäläisyyksiä nykyiseen Venäjän hyökkäyssotaan ei ole ole vaikea löytää lehden kirjoituksista.
Lentopommit räjähtelivät Helsingissä. Suomalaisten naisten ja lasten veren punatessa katukiviä saimme vihdoin loipullisesti tietää, mitä Neuvosto-Venäjä tahtoi ja tarkoitti. Se tahtoi sotaa. Se tahtoi valloitussotaa!
Kirjoittajan henkilöllisyys ei ole tiedossa, sillä tuohon aikaan jutuissa ei kerrottu niiden tekijää. Ei myöskään sitä, kuka dokumentoi paikallislehteen tämän:
Valheeseen, sortoon ja sivistymättömään typeryyteen perustuva Neuvosto-Venäjän hallitusjärjestelmä imperialistisine pyyteineen ei voi kestää suoneniskua, mitä hyökkäys Suomeen tulee merkitsemään.
Paikallislehti ilmestyi sodan aikana normaalisti, mutta sen sisältö muuttui. Silloin ei puhuttu tsemppaamisesta eikä jaettu voimahaleja, mutta kirjoituksista välittyi suunnaton huoli ja rakkaus rintamalle lähteneitä nuoria miehiä kohtaan.
Tervetulleimpia lahjoja sotilaille ovat väljät ja pitkät villapaidat ja lapaset. Kumpaankin lapaseen on tehtävä ylimääräinen etusormi.
”Ylimääräinen etusormi” lapasissa piti olla, sillä se teki ampumisen helpommaksi.
Suomalaisten elämä oli muuttunut radikaalisti, kuten nyt Ukrainassa. Kotien piti peittää ikkunat eikä jouluvaloista ollut tietoakaan. Sääntöjen noudattamista seurattiin ja niiden rikkomisesta rangaistiin.
Ei mitään valoa sää päästä ulos, ei edes valoviiruja.
Arkea painosti sodan lisäksi myös kurkkumätä-epidemia. Terveyslautakunta tiedotti lehdessä, että 13-vuotiaita lapsia ei saa päästää mihinkään kosketuksiin naapurien lasten kanssa.
Toivon luominen pelon keskelle oli vaikeaa, kun lehden etusivut alkoivat täyttyä rintamalla kaatuneiden sotilaiden kuolinilmoituksista. Omaisten mieliä painoi syvä huoli lapsensa, sisarensa tai rakastettunsa selviämisestä.
Rintamasotilaiden omaisia rauhoitettiin lehdessä: levottomuuteen ei ole aihetta, vaikka he eivät olisi vielä saaneet kenttäpostia. Kaatuneista, kadonneista ja kuolleista ilmoitetaan viipymättä kun henkilöllisyys ja kotipaikka on selvitetty. Käsitys, että viivyteltäisiin on perätön.
Laitilalaisia ohjeistettiin pommituksilta suojautumiseen:
Hälytysmerkki annetaan Laitilassa kirkonkellojen soitolla. Vaara ohi -merkki kirkonkelloilla kolme viisisoittoista soittojaksoa.
Väestönsuojan tai muun rakennetun suojapaikan puuttuessa voit saada suojaa aukiolla, puistossa tai metsässä. Hätätilassa kivitalossa voi suojautua asettumalla rakennuksen perusmuurin viereen, esimerkiksi eteiseen.
Sota-ajan lehdet ovat lohdutonta luettavaa ja niin ovat uutiset Ukrainasta myös tulevan joulun alla.
Laitilalaiset ovat auttaneet tänne saapuvia sotapakalolaisia monin tavoin ja apua tarvitaan täällä ja Ukrainassa myös jatkossa.
Talvisodan jouluna paikallislehden uutinen kertoi, että Laitilasta oli kuljetettu kaksi suurta autokuormallista kananmunia sotapojille.
Pienillä teoilla ja toivon ylläpitämisellä oli iso merkitys silloin ja niin on myös nyt.
Kirjoittaja on vapaa kirjoittaja.