Älkää heittäkö pois rohkeuttanne, sillä se palkitaan kerran runsaasti. Kestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon ja siten saisitte omaksenne sen, minkä hän on luvannut. Onhan sanottu näin:
Vähän aikaa vielä, vain vähän aikaa,
niin tulee se, jonka on määrä tulla,
eikä hän viivyttele.
Kun vanhurskas palvelijani uskoo,
hän saa elää,
mutta jos hän luopuu,
en häntä hyväksy.
Me emme ole niitä, jotka luopuvat ja joutuvat tuhoon, vaan niitä, jotka uskovat ja pelastavat sielunsa.
Evankelisessa kristikunnassa tulevan sunnuntain aiheena on Kristuksen tuleminen kunniassaan aikojen lopulla. Tästä kertoo myös nimitys ”adventus glorificationis”, jonka Eerik Sorolainen Postillassaan (1621) suomensi sanoilla ”Christuxen cunnialisesta tulemisesta”.
Seurakunnan tulee kärsivällisesti kilvoitellen odottaa Kristuksen tuloa. Keskelle hätää ja syyllisyyttä se on saanut lupauksen pelastuksen ajasta. Tämä lupaus täyttää sen toivolla ja ilolla.
Adventinaika on odotusta. Tänäkin päivänä, keskellä monia tämän ajan ongelmia, kriisejä, odotamme joulun tuloa. Odotamme aattoillan rauhoittumista, yhdessäoloa, lasten iloa, vanhempien lempeää katsetta. Odotamme Jeesus-lapsen syntymää.
Sunnuntain liturginen väri on violetti. Violetti on katumuksen, valmistautumisen ja myös odotuksen väri. Sitä käytetään toisena, kolmantena ja neljäntenä adventtisunnuntaina sekä paastonaikana ja hiljaisella viikolla. Kirkko pukeutuu kärsivälliseen odotukseen. Kaiken joulutohinan ohella, päällepäin näkyvän kiireen keskellä, mielemme valmistautuu, sillä Jeesus syntyy sydämissämme joka joulu uudelleen. Häntä odotamme ilolla!
Vähän aikaa vielä, vain vähän aikaa!
Tuire Kakko
Kirjoittaja on Laitilan seurakunnan kappalainen