Eija Eskola-Buri
Tarinan lähtökohta on karu: aurinko ja kuu ovat kadonneet. Vanha tietäjä Väinämöinen ryhtyy ratkaisemaan ongelmaa. Hän matkaa ajassa ja paikassa taaksepäin, pronssikaudelle ja Volgan mutkaan.
Pelastusoperaatio ei onnistu yksin, vaan siihen tarvitaan myös seppä Ilmarista, Talvikkia ja Louhea. Ihmiset, heimot ja kansat yhdistyvät ja taivaankappaleet palaavat radoilleen.
Laitilan kulttuurielämän tämän vuoden tapaukseksi voi jo nyt ennustaa eri taidelajeja yhdistävää Sotkan muna -esitystä. Performanssi yhdistää elokuvaa, ääntä ja musiikkia sekä miimistä teatteria.
Ainakaan Suomessa vastaavanlaiset performanssit eivät ole aivan jokapäiväisiä.
Esityksen ohjaa Lauri Löytökoski. Sama mies, joka on ohjannut ennenkin Laitilassa kuvattuja Kalevala-aiheisia elokuvia ja videoesityksiä.
Myyttinen tarina kulkee eri aikatasoissa 1800-luvulta nykypäivään. Kalevalassa kerrotaan sotkasta, jonka rikkoutuneista munista syntyi maailma. Nykyaikaan esityksen sitoo ilmastonmuutos.
Huoli luonnosta yhdistää kalevalaiset heimot säilyttämään maapallon tuleville sukupolville.
– Kalevalan Pohjolan yhteiskunta toipuu, kun päähenkilöt eri kulttuureista oppivat puhaltamaan yhteen hiileen. Ihmisten suvulla on jaettu perimä ja yhteinen vastuu tuleville sukupolville, Löytökoski avaa taide-esityksen tematiikkaa.
Tarina ja sen henkilöiden mielenmaisema ja ajatukset avautuvat yleisölle paitsi vuorosanojen myös näyttelijöiden eleiden ja liikkeiden kautta.
Videoelokuvan kuvauksia on tehty viime vuoden aikana ja esitys saa ensi iltansa syksyllä Laitilan Kinossa. Remontissa uudistunut teatterisali soveltuu hyvin näyttämötaidetta ja elokuvaa yhdistävään teatteriesitykseen.
– Kinon nouseva katsomo takaa yleisölle hyvän näkyvyyden. Valkokankaan eteen rakennetaan esiintymisalue, ohjaaja kertoo.
Valkokankaalla esitettävien osuuksien viimeisiä otoksia kuvattiin loppuvuonna Untamalan Sarkin museossa, Sirppujoen Pyhäkoskella Laitilan ja Kalannin rajalla sekä Hautvuoren linnavuorella.
– Itsenäisyyspäivänä otimme kuvia taikametsän asukeista Turussa. Kuvaukset jatkuvat vielä ensi keväänä.
Kinon lavalla ja videoelokuvassa nähdään paikallisia näyttelijöitä, joista useat ovat ohjaajalle ennestään tuttuja aiemmista produktioista.
Kalevalalainen mytologia on avautunut Lauri Löytökoskelle viime vuosina uudella tavalla Laitilassa toteutettujen Kalevala-esitysten ja niiden sivutuotteena syntyneiden elokuvien kautta. Ohjaaja arvostaa Lönnrotin työtä kansalliseepoksen kokoamisessa ja tarinoiden tallentamisessa, mutta muistuttaa, että Kalevala on muutakin kuin kirja
– Se on alunperin siirtynyt sukupolvelta toiselle suullisesti runonlaulajien ansiosta.
Mitä syvemmälle Löytökoski on kalevalaisen mytologiaan sukeltanut, sitä mielenkiintoisempia asioita sieltä on löytynyt. Kansalliseepos inspiroi myös Löytökosken Turun Taideakatemiaan tekemää YAMK-opinnäytetyötä, joka kytkeytyy vahvasti esitykseen.
– Haluan avata tässä työssä katsojille Kalevalan taustalla ollutta samanistista kulttuuria ja alkukantaista tietäjälaitosta, hän valottaa.
Löytökoski perehtyi Kalevalasta tehtyihin tutkimuksiin ja teoksiin, jotka ovat paljastaneet yhteyksiä Kalevalassa käytetyn kielen sekä länsiuralilaisen ja indoiranilaisen kielen välillä.
Sotkan Munan lavaesituksen käsikirjoituksesta vastaa palkittu fantasiakirjailija Helena Waris. Hänelle Sotkan Munan hahmot ja muinaiset tarinat ovat tuttuja jo lapsuudesta, sillä hänelle on luettu Kalevalaa iltasaduksi.
Kansalliseepoksesta myös kirjoihinsa vaikutteita saanut Waris kertoo, että syvälliset keskustelut Löytökosken kanssa ovat antaneet hänelle paljon uutta tietoa.
Valkokankaalla nähtävä elokuva on edennyt leikkausvaiheeseen, mutta Wariksella työ alkaa vasta nyt, kun hän alkaa kirjoittaa näytelmän vuorosanoja.
Sotkan Munan käsikirjoittajaksi kirjailija löytyi sattuman kautta.
– Olin Laitilassa kirjailijavierailulla ja tutustuin silloin kaupungin nykyiseen kulttuuripäällikkö Piia Alléniin. Hän soitti minulle myöhemmin ja sanoi, että nyt tarvittaisiin vähän apua. Mietin, että mikähän ihme juttu tämä on, mutta siitä se lähti, hän sanoo kiitollisena siitä, että saa olla mukana.
Löytökosken mielestä Kalevala ansaitsee ja tarvitsee uusien sukupolvien tulkintoja, jotta sen tarinat ja hahmot säilyvät.
– Sehän on suorastaan meidän velvollisuutemme.
Elokuvan ja esittävän teatterin yhdistelmässä on ohjaajan mielestä helpointa saavuttaa tarinankerronnan ajattomuus. Sopivan esitystavan ohjaaja löysi 1920-luvun Berliinistä ja keskiaikaisesta Japanista.
Saksalainen Erwin Piscator oli näytelmiä ja elokuvia yhdistävän taidemuodon uranuurtaja. Japanilaisen, runonlausuntaa muistuttavan Nō-teatterin juuret puolestaan ajoittuvat jo 1300-luvulle.
– Esitys yhdistää no-lavan henkisen ulottuvuuden ja Piscatorin ennakkoluulottomat elokuvamontaasit. Lavajaksot kuvaavat taistelua Pohjolan heimon tulevaisuudesta. Videojaksot saavat myyttiset mittasuhteet, kun Väinämöinen saapuu Volgan mutkaan, hän valottaa esityksen juonen käänteitä.
Sotkan Muna
- Ensi-ilta syksyllä 2023 Laitilan Kinossa.
- Ohjaaja Lauri Löytökoski.
- Kuvaaja Aapo Lettinen.
- Mukana vakkasuomalaisia harrastajanäyttelijöitä ja turkulaisia media-alan ammattilaisia.
Tuottajat Laitilan Kulttuurin Tuki ry, Laitilan kaupungin kulttuuritoimi ja Tietosuus osk.
Louhi, Pohjan noita -elokuvan traileri sekä työryhmän aiemmin toteuttaman Talvikin -elokuva ovat katsottavissa osoitteessa www.tietosuus.fi
Rita Iso-Heikosta kuoriutui Volgan noita
Lokakuinen aamuyö on pimeä ja kylätie hiljainen.
Rita Iso-Heiko on palannut elokuvan yökuvauksista kotiinsa ja poistaa naamion, joka kuuluu Volgan Noidalle, Sotkan Muna -elokuvan roolihahmolle.
Hän on väsynyt, mutta onnellinen. Roolihahmo elää vielä omaa elämäänsä Ritan mielessä, vaikka hän on riisunut yltään viisi vaatekertaa, kuorinut tekoihon ja pessyt maskin.
Muuntuminen Ritasta noidaksi vie aikaa, mutta niin myös noidasta Ritaksi.
Kun kerron videotapaamisessa ohjaaja Lauri Löytökoskelle haastattelevani juttuun Rita Iso-Heikoa, hän kasvonsa valaistuvat. Paljastuu, että Ritalla on ohjaajan mielestä homma erittäin hyvin hallussa.
Elokuvassa roolihahmo syntyy ohjaajan mukaan pienillä eleillä.
– Näyttelijän on osattava ajatella roolinsa ajatuksia ja elää hänen tunteitaan. Silloin tulkinta syöpyy kameran läpi, hän kuvailee.
Rita Iso-Heikolla on valkokankaalla kaksi roolia, Volgan noidan lisäksi hän näyttelee Louhen tytärtä.
– Rita on lahjakas kehollisessa ilmaisussa, hän hehkuttaa.
Iso-Heiko on ohjaajan sanoista hämillään. Hänelle näytteleminen on intohimo ja tärkeä osa elämää. Olipa sitten kysymys teatterista tai elokuvasta, hän laittaa peliin koko kroppansa.
– Vaikka olen tällainen hukkapala, rooleissa voi kasvaa suuriin mittoihin, hän naurahtaa.
Yökuvauksissa hänen oli kaivettava itsestään sisäinen noita. Se onnistui ohjaajan, mutta myös maskeeraajan ja puvustajan avulla.
– Näytteleminen on eräänlainen aikuisten leikkikenttä. Ikinä muuten en tekisi tällaisia juttuja. Se on ihan oikeasti tosi makeeta.
Harrastajanäyttelijäksi Iso-Heiko rohkaistui Kaivolan kesäteatterissa. Hän ei olisi osannut etukäteen kuvitella, miten paljon harrastus on hänen elämäänsä rikastuttanut.
Iso-Heiko sanoo olevansa luonteeltaan hieman yksinäinen susi, mutta näyttelemisessä se puoli hänessä unohtuu. Näytteleminen on yhteistyötä ja vuoropuhelua muiden kanssa.
– Elokuvan kuvauksissakin ehkä parasta on juuri yhteenkuuluvuuden tunne. Kuvauksiin kuuluu paljon odottelua, mutta tauoilla on aina hyvät jutut, hän naurahtaa.
Rita kehuu näyttelijäkollegoitaan, kuten Väinämöistä esittävää Jouko Mäenpäätä.
– Hänessä on luontaista karismaa.
Erilaisissa rooleissa Iso-Heiko joutuu kaivamaan uusia puolia itsestään, sillä näyttelijän työkaluista tärkein on näyttelijä itse.
– Niin, kyllä minäkin lopulta löysin sen sisäisen noidan itsestäni, hän kihertää.