Ari Anteroinen
Laitilaisen Jere Fribergin, 27, jääkiekkoura on takanapäin. Friberg sai kutsun Laitilan jäähallin kahvioon kertomaan kuulumisiaan ja avaamaan, mitä löytyy ratkaisun takaa.
Mies on palannut asumaan Laitilaan yhdentoista vuoden tauon jälkeen ja on aloittanut myös syyskuussa kolmivuorotyön lasintaivuttajana FinnLamexilla.
– Ihan hyvää tässä kuuluu. Olen ihan nauttinut työteosta, Friberg aloittaa.
– Siellä työmaan pukukopissa on ihan yhtä huonot jutut kuin joukkueidenkin pukukopeissa. Hyvää porukkaa, naurahtaa Friberg.
Jere Friberg ehti pelata Liigassa 138 runkosarjaottelua ja pari pudotuspeliä päälle. Liigadebyytti oli jo kaudella 2012-2013. Silloin aikakirjoihin merkattiin yksi peli.
– Se oli peli Turussa Tepsiä vastaan. Ekassa vaihdossa taisi lähteä mailakin pois kädestä. Se peli hävittiin rankkareilla, muistaa Friberg.
Paras ja täysi kausi koitti Lukossa 2017-2018. 60 peliä toi pörssilukemat 5+5=10.
– Olin silloinkin suhteellisen pienessä roolissa, mutta kausi oli ehjä. Pääsin pelaamaan, kun olin kunnossa. Vaikka eivät tehot ehkä näytä, niin jotain tuli tehtyä oikein.
Kaudeksi 2019-2020 Friberg siirtyi Kouvolaan ja laittoi ylle Kookoon paidan.
– Kookoo oli joskus aikaisemminkin ollut kiinnostunut ja nyt saatiin sopimus nopeasti tehtyä. Ne vuodet eivät siellä kuitenkaan ihan putkeen menneet. Menin sinne ehkä vähän puolikuntoisena. Raumalla oli juuri leikattu takareisi, Friberg avaa.
Seuraavan kauden puolivälissä eteen tuli polvileikkaus.
– Siihen loppui suurin motivaatio.
Friberg kirjautti kolmena vuonna KooKoossa 32+13+0 ottelua, eli kausi 2021-22 näytti pelkkää nollaa.
– Kiekkohommat eivät silloin tuntuneet enää kauhean hyvältä. Ehkä juuri se polvileikkaus oli se viimeinen niitti motivaatiolle. Tuli oikeastaan koko urheilusta sellainen puolentoista vuoden tauko, Friberg toteaa.
Viime syksynä Laitilan Jyskeen miesten jääkiekkojoukkueen sometileillä ilmoiteltiin, että kakkosdivarin porukkaan on tulossa kova pelimies, Jere Friberg. Nyt kun eletään alkuvuotta 2023, näyttää ottelutilasto miehen kohdalla kuitenkin nollaa. Mitä tapahtui?
– En ollut missään vaiheessa luvannut kenellekään, että tulisin pelaamaan. Annoin luvan kyllä seurasiirtoon. Se taisi olla siinä ajankohdassa halvempaa kuin oltaisiin tehty myöhemmin. Kävin pari kolme viikkoa treeneissä, mutta kiekkohomma ei enää maistunut hyvältä, Jere Friberg vastaa.
Ongelma oli siis nimenomaa motivaatiopuolella.
– Kyllä mä fyysisesti olisin pystynyt pelaamaan. Mutta en halunnut mennä puolivaloilla.
Jäikö kiekkohomman loputtua jotain hampaankoloon? Harmittaako?
– Totta kai tuollaiset loukkaantumiset harmitti, mutta ei niillekään loppupeleissä mitään voinut. Mutta ei minulla ole mitään katkeruutta jäänyt mihinkään suuntaan. Loin sellaisen uran ja se riitti siihen saakka mihin riitti. Ei jäänyt jossiteltavaa, toteaa Friberg.
Muiden kiekkopelejäkään ei juuri tule seurattua.
– Ei siinä mitään tuskaa ole pelejä seurata, mutta ei vaan tule oikeastaan yhtään katsottua. Suomen maajoukkuepelejä ehkä katson, mutta en esimerkiksi liigapelejä. Ei vaan nappaa.
Mutta kyllä mies edelleen urheilee. Hän nimittäin takoo maaleja Jyskeessä edelleen, mutta laji on salibandy ja sarjataso miesten viides divisioona, länsirannikon lohko 17.
– Se homma tuli oikeastaan tuon uuden työn kautta. Meillä on sunnuntaisin työpaikan säbävuoro. Kävin pari kertaa siellä ja totesin, että tämähän on siistiä hommaa. Jyskeellä sattui olemaan joukkue, jossa pelasi muutama tuttu. Kyselivät mukaan. Nyt on säbäkärpänen päässyt vähän puraisemaan.
Jyske on sarjassa piikkipaikalla 23 pisteellä. 12 peliä on tuonut 11 voittoa ja maalisuhde on huikea 122-24.
– Ihan rehellisesti sanottuna Jyske on aivan väärässä sarjassa. Mutta kun viime kaudella ei ollut lainkaan miesten joukkuetta, piti lähteä alhaalta liikkeelle. Joukkueiden ja pelaajien välillä on isoja tasoeroja, Friberg näkee.
Friberg on heiluttanut maaliverkkoa kymmenessä pelissä 23 kertaa.
– Kyllä minua on ihan hyvin ruokittu. Yleensä olen aika vapaana siinä keskellä ollut. Olen vaan yrittänyt ykkösellä ampua. Aika hyvällä prosentilla on mennyt sisään, vaikka voisi maaleja enemmänkin olla.
Friberg toteaa, että salibandy on vitosdivarissa lähinnä kiva harrastus.
– Mutta olemme porukan kanssa puhelleet, että tavoite olisi vähintäin kolmosessa, mikä olisi Laitilassa varmaan aika kova juttu.
Töiden ja salibandyn lisäksi Friberg on pyrkinyt käymään kuntosalilla.
– Pääsee hikoilemaan ja tekemään muutakin kuin pelkkää pallon perässä juoksemista.