Kaksi kuolemaa, monta elämää -kirja on toimintakertomus yläkouluikäisten nuorten elämästä. Helmikuun alussa ilmestyvässä kirjassa kokooonnutaan mopomiitteihin, mutta myös huumeet, rikollisuus ja väkivalta ovat läsnä.
Kirjan juonta kuvaakin hyvin takakannen varoitusteksti, jossa kerrotaan kirjassa kuvattavan väkivaltaa ja rikollisuutta. Lisäksi siinä varoitetaan kirjassa käytettävän karkeaa kieltä.
– Kirjan tapahtumat ovat fiktiota, mutta eivät irti todellisuudesta, toinen kirjan kirjoittajista laitilalaislähtöinen Marko Laihinen kertoo.
Ja tosiaan – ei valitettavasti tarvitse kelata uutisia pitkällekään viime vuoden puolelle, kun löytää vastaavankaltaisia tapahtumia ihan todellisesta elämästä.
Kaksi kuolemaa, monta elämää kertoo 14–16-vuotiaista nuorista. Kirjan pääkohderyhmään kuuluvat pojat, jotka eivät tavallisesti tartu kaunokirjallisiin kirjoihin.
– On pyritty siihen, että kirja on ytimekäs ja siinä on toiminnallisuutta ja jännitystä. Lisäksi siinä on jonkin verran huumoria, joka toivottavasti on sellaista, että se myös poikia nappaa.
Kirjasta suunniteltiin jossain vaiheessa selkokirjaa, mutta sen kriteeristö on niin tiukka, että kirjan työstäminen olisi kestänyt paljon pidempään. Selkokeskuksesta suositeltiin, että joko lähdetään suureen korjausurakkaan tai tehdään kirjasta helppolukuinen. Tekijät päätyivät jälkimmäiseen.
Helppolukuisuuden toivotaan vetoavan siihen kohderyhmään, joka ei tyypillisesti kirjoihin tartu.
– Tässä on alle 100 sivua ja lukeminen etenee vauhdilla. Itse pidän Emmin ( Oksan ) kuvituksesta. Siinä ei ole ainakaan aliarvioiva tyyli.
Taitolla, kuvituksella ja tarinaa eteenpäin kuljettavilla viestiketjuilla kirjasta onkin tullut helposti luettava silmäiltävä. Kirjan taitto on laitilalaislähtöisen Jari Niemisen käsialaa.
Nuoret olivat mukana kirjan tekovaiheessa. Kirjan toinen kirjoittaja, Varissuolla äidinkielen opettajana toimiva Hanna Tähtinen koeluetutti muutamia lukuja oppilaillaan kirjan tekovaiheessa, ja tekijät saivat nuorilta suoraan palautetta.
– Ja kyllä se kelpasi. Tykkäsin siitä, kun nuorilta oli kysytty, että miten tarina heidän mielestään jatkuisi, niin sieltä tuli paljon erilaisia vaihtoehtoja. Selvästi tämä oli pistänyt raksuttamaan.
Lasten vähenevästä lukemisesta ollaan huolissaan ja erityistä huolta kannetaan pojista, jotka eivät lue. Laihinen kuvaa lasten lukemattomuutta vähän vastaavaksi trendiksi kuin väestökehitystä.
– Varmasti asialle on jonkin verran tehtävissä, mutta sitten myös ei ole, koska ihmiset tekevät itse omat ratkaisunsa siitä, missä asuvat ja työskentelevät. Väestökehitykseen on paljon tekijöitä, jotka siihen vaikuttaa, ja sama on tässä lukutaitoasiassa.
Laihinen niputtaa samaan myös hiljattain uutisiin nousseen nuorten miesten kunnon heikkenemisen.
– Siihen liittyvät myös nämä mielenterveysongelma, joista on paljon kirjoitettu. Itse niputan ne jossain määrin kaikki yhteen. Eivät nämä ole irrallisia asioita.
Viime viikolla julkaistiin Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvin) pitkittäisarvioit, joista kävi ilmi, että syksyllä 2020 kolmosluokan aloittaneiden osaamisessa on oppilas- ja koulukohtaisia eroja. Psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen varoitti ( Iltasanomat 18.1. ) Suomen olevan ajautumassa takaisin kohti luokkayhteiskuntaa.
– Ei se ole yhtään kova väite. Toki luokkaeroja on nytkin, mutta kuinka paljon ne jyrkentyvät ja mitä niihin ratkaisuksi keksitään.
Keltikangas-Järvinen toi esiin, että Suomessa on OECD-maiden suurimmat erot oppimistuloksissa kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten välillä.
– Jos on osattomuutta ja toivottomuutta ja tuntee, ettei kuulu mihinkään ryhmään. Jos nuorella ei ole sitä, mitä aika pyytää ja mitä ominaisuuksia vaaditaan pärjäämiseen, niin on vaikeuksissa.
Laihinen kertoo suhtautuvansa varovaisesti siihen, että kirjallisuudessa voitaisiin kasvattaa empatiaa.
– Mutta tutkitusti kaunokirjallisuuden lukeminen vaikuttaa äidinkielen ja matematiikan oppimiseen. Väittäisin, että se vaikuttaa moneen muuhunkin asiaan kuten elämän ymmärtämiseen.
Vaikka yhteiskunnan tasolla rattaat pyörivät verkalleen, kodeissa lasten ja nuorten lukutaitoa on mahdollista edistää sillä, että vanhemmat lukevat lapsille. Laihinen nostaa esiin myös älykännyköiden vaikutuksen.
Laihinen huomauttaa, että älykännyköiden myötä aivot ovat tottuneet välittömään mielihyvään. Puhelimessa videot lähtevät pyörimään ilman, että itse tarvitsee välttämättä tehdä yhtään mitään ja pelatessa dopamiinitasot nousevat.
– Jos otat kirjan käteesi, ei heti tapahdu yhtään mitään. Kirjan lukeminen on työlästä, ja se vaatii keskittymistä.
Laihisen ja Tähtisen kirja ilmestyy helmikuun alussa.
– Saa nähdä, ottaako lukijat tämän kirjan vastaan. Kirjan aiheet ovat sellaisia, että jos kirjaa luetaan koulussa, sen pohjalta voi käydä toivon mukaan hyviäkin keskusteluja.
