Laitila sai lokakuussa ensimmäisen apulaisrehtorinsa, kun Juha Into aloitti tehtävässään. Apulaisrehtorin tarve on vuosien saatossa tullut kaupungin suurimmassa opinahjossa ilmeiseksi, kun Kappelimäen alakoulu on kasvanut kasvamistaan ja sinne on esimerkiksi keskitetty erityistä tukea tarvitsevien alakoululaisten opetus.

Vajaan 20 vuoden ajan opetustyötä tehnyt Into on aiemminkin työurallaan työskennellyt isossa koulussa, mutta Laitilaan hän siirtyi pienestä kyläkoulusta Eurasta. Siellä hän työskenteli luokanopettajana ja vararehtorina.

Pesti Laitilassa tarjoaa aivan uudenlaisia haasteita, mikä on miehen mieleen.

– Todella mukavalta ovat tuntuneet sekä uudet tehtävät että ihmiset. Paljon tässä on ihan uutta itselleni, joten työ on vielä hyvän aikaa opettelua ja perehtymistä, hän kuvaa.

KOSKA apulaisrehtorin tehtävänkuva on kokonaan uusi, sitä lähdetään rakentamaan täysin puhtaalta pöydältä.

– Työ muokkaantuu todellisen tarpeen mukaan. Koen niin, että apulaisrehtorin työ hahmottuu rehtorin työn ja sen tukemisen kautta, sillä Kappelimäessä rehtorilla on ollut aivan valtava työmäärä.

Kappelimäessä on nelisenkymmentä opettajaa ja kolmisenkymmentä koulunkäyntiohjaajaa. Ohjaajat siirtyvät apulaisrehtorin alaisuuteen, samoin kuin Toimelan vaativan tuen yksikkö, jossa on kolme ryhmää opettajineen.

Hallinnollisten asioiden haltuun otto sekä tutustuminen uusiin ihmisiin ja kouluun vievät oman aikansa. Apulaisrehtorilla on myös kuusi tuntia opetusvelvollisuutta.

– En kuitenkaan ota mitään tiettyä ryhmää tai tuntia vastuulleni, vaan sijaistan koulumme opettajia tarpeen mukaan. Näin oppilaat tulevat laajemmin pikkuhiljaa tutuksi minulle ja minä oppilaille.

“Asioita tulisi mielestäni miettiä ensisijaisesti siitä käsin, että koulu on olemassa oppilaita ja oppimista varten.”

INTO korostaa useampaan eri otteeseen sitä, miten ihmiset tekevät työyhteisön, myös koulun. Hän pitää tärkeänä, että koulussa fokus on koulun perustehtävässä.

– Asioita tulisi mielestäni miettiä ensisijaisesti siitä käsin, että koulu on olemassa oppilaita ja oppimista varten. Koulussa tulee siis miettiä, millaiset toimintamallit mahdollistavat tämän tehtävän parhaiten oppilaiden ja koulussa työskentelevien aikuisten näkökulmasta.

Koulussa työskentelevien aikuisten näkökulmasta koulun pitäisi olla työpaikka, jossa on hyvä olla ja jossa on kiva tehdä töitä.

– Oppimiseen vaikuttaa paljon ilmapiiri ja se, miten aikuiset koulussa voivat. Parhaimmillaan kiva työ näkyy oppilaille innostuneina opettajina ja siitä tulee positiivinen kehä ja hyvä tekemisen meininki, Into avaa ajatuksiaan.

ENTÄ millä keinoin hyvää ilmapiiriä voisi sitten apulaisrehtorin mielestä ylläpitää ja tukea?

– Omalla toiminnalla voi innostaa sekä työntekijöitä että oppilaita. Pidän myös tärkeänä, että osoitamme toisillemme arvostusta ja luottamusta.

Into toivoisi näkevänsä kouluissa myös vuorovaikutuksellisuutta.

– Myös me koulujen aikuiset, ja koulut yhteisöinä, olemme oppimassa, ei meistä kukaan ole ihmisenä mitenkään valmis. Minä arvostan yhteisöjä, joissa on kykyä ja halua kehittyä ja kasvaa.

OPETTAJAKSI Juha Into lähti opiskelemaan heti lukion jälkeen. Toisin kuin monilla opettajilla, hänellä ei ole lähipiirissään opettajia.

– Ala valikoitui siksi, että koin kasvatustyön tärkeäksi ja itselleni luonteenomaiseksi.

Opettajan työn yhdeksi parhaaksi puoleksi hän nostaa sen, että voi omalla työllään olla mahdollistamassa oppimista.

– Pidän myös siitä, että opettajan työhön liittyy vahvasti yhteisen oppimisen kokemus ja usein se oppiminen on myös kivaa ja hauskaa. Huumori on minusta tärkeää, sillä se luo hyvää yhteisöllisyyden tunnetta.

“Opettajan työhön liittyy vahvasti yhteisen oppimisen kokemus ja usein se oppiminen on myös kivaa.”

INTO sanoo oppineensa paljon omilta opettajiltaan ja saaneensa heiltä sekä hyviä että huonoja esimerkkejä.

– Opettajista on varmasti kaikilla monenlaisia kokemuksia. Itse arvostan sellaista tyyliä, että opettajakaan ei lakaise mahdollisia epäonnistumisiaan maton alle, vaan niistä voi keskustella. Mokia sattuu kaikille ja parhaimmillaan niistä opitaan jotakin tärkeää.

Kun Juha Into miettii koulujen tulevaisuutta, niin isona kysymyksenä hän pitää digitalisaatiota.

– Meidän ammattikasvattajien tehtävä on valita tarkoituksenmukaisimmat opetustavat ja -välineet. Joskus tavallinen vihko on paras oppimisen kannalta ja opettajien tulee tehdä työtään pedagogiikan ehdoilla, hän korostaa ja toivoo, että kaikenlaisissa tilanteissa opettajat ennen muuta luottavat omaan ammattitaitoonsa.

Koulumaailmassa ollaan koko ajan uuden äärellä, Into kuvaa ja homman on pysyttävä hallussa.

– Muuttuvassa maailmassakin koulun pitäisi olla sellainen paikka, jossa sekä oppilaat että opettajat voivat olla omia itseään.

Juha Into

• Kuka? Aloitti Kappelimäen koulun apulaisrehtorina 25.10.
• Ikä? 41 vuotta
• Kotipaikka? Kotoisin Raumalta, asuu perheensä kanssa Lapissa
• Perhe? Kolme lasta ja puoliso. Lapset ovat 9-, 11- ja 14-vuotiaat
• Harrastukset? Osallistuu aktiivisesti Lapin VPK:n toimintaan ja toimii nuorempien lastensa koulun vanhempainyhdistyksen puheenjohtajana sekä lentopallon juoniorivalmentajana.
  – Ja varmaan harrastukseni on nyt myös opiskelu, sillä aloitin tänä vuonna MBA-tutkinnon suorittamisen.