Laitilan Nuorisoverstaalla tuoksuu popcorn. Keskiviikkoisin kokoontuvien maahanmuuttajanuorten tarkoituksena on katsoa Peikko-niminen elokuva. Ensin on kuitenkin päätettävä, millä kielellä elokuva katsotaan. Elokuvan alkuperäiskieli on norja, mutta vaihtoehtoina on esimerkiksi suomi, englanti tai ukraina.
– Voimme laittaa tekstityksen, Maahanmuuttajanuoret osaksi meitä -hankkeen työntekijä Laura Vuola sanoo.
Niin, mutta millä kielellä, pohditaan myös tekstityksen kohdalla.
Aluehallintovirasto myönsi maahanmuuttajanuorten kotoutumisessa tukevalle hankkeelle rahoitusta vuoden loppuun asti. Vuola on vakuuttunut, että hankkeelle on tarvetta.
– Varsinkaan ukrainalaisilla ei ole yhtä yhteyshenkilöä, joka heitä auttaisi.
Joulukuussa alkanut hanke on vasta päässyt kunnolla vauhtiin, mutta Vuola on jo havainnut, että apua tarvitaan monenlaisissa asioissa.
– Kysymyksiä on tullut laidasta laitaan. Jollekin pitäisi hankkia luistimet, toinen tarvitsee apua työpaikan hankintaan. Hanke on suunnattu 13-20-vuotiaiden tukemiseen.
Keskiviikon avoimeen toimintaan on toistaiseksi osallistunut lähinnä ukrainalaisnuoria, vaikka ovet ovat avoinna kaikille kansalaisuuksille.
Tetiana Pustomytenko, 16, opiskelee Laitilassa Winnovassa Tuva-ryhmässä, jossa parannetaan valmiuksia joko ammatillisiin opintoihin tai lukioon. Hän kertoo, että tällä hetkellä koulunkäynti on raskasta, koska hän käy suomalaisen koulun lisäksi verkon kautta ukrainalaista koulua. Samankaltainen tilanne on myös Yurko Valieriialla, 15, ja Vieronika Baranichenkolla, 15.
– Liikaa kotiläksyjä, nuoret sanovat.
Laitilassa 10 kuukautta ollut Pustomytenko puhuu hyvää englantia. Hän toimii englanti-ukraina tulkkina muille nuorille. Nuoret ovat opiskelleet suomea ja tunnistavat sanoja, mutta englanti tuntuu vielä toimittajan kanssa parhaalta yhteiseltä kieleltä. Pustomytenko kertoo ymmärtävänsä hyvin, että osa suomalaisnuorista arastelee englanniksi puhumista.
– Olen niin ujo puhumaan suomea, Pustomytenko sanoo.
Tetiana Pustomytenko käy Nuorisoverstaalla keskiviikkoisin, koska hän haluaa tavata ystäviä. Ohjelmassa on aina jotain tekemistä kuten lautapelejä, ompelua tai vaikka piirtämistä. Vapaa-ajan ongelmia ei muuten suuremmin ole, koska koulu vie niin paljon aikaa.
– Ehkä haluaisin tehdä valokuvia, hän vastaa kun häneltä kysytään, että mitä vapaa-ajan toimintaa hän toivoisi.
Ukrainalaiset nuoret ovat epävarmoja, kun heiltä kysyy tulevaisuudesta. Aika näyttää, onko se Suomessa, Ukrainassa vai muualla Euroopassa? Valieriia asui viisi kuukautta Suomessa, jonka jälkeen hän meni Saksaan ja nyt hän on taas Suomessa.
– Tykkään matkustaa, hän kertoo.
Kaikkien tulevaisuuden suunnitelmissa on kuitenkin opiskella suomen kieli ja hankkia hyvä koulutus.
– Täällä on turvallista. Ehkä viiden vuoden päästä voisi ajatella palaavansa Ukrainaan, Pustomytenko aprikoi.
Suomalaiset, niin nuoret kuin aikuisetkin, saavat ukrainalaisnuorilta kiitosta.
– Suomalaiset ovat ihania. On hienoa pysyä turvassa joka päivä. Kiitos, Pustomytenko sanoo ja muut nuoret nyökyttelevät vieressä.